Alkusyksystä lähdin ystävän kanssa puutarhamyymälään. Minulla kimmokkeena löytää vihdoin ja viimein suklaakirsikkapensas, jota olen himoinnut useamman vuoden.
Roikuskelin kuitenkin kummastelemassa hortensioita kaverini kintereillä. Koskaan en ole tuntenut viehtymystä hortensioita kohtaan, mutta tavaillessani lappusia ja ihmetellessä suunnattomia kukkaterttuja tunsin jonkin liikahtavan sisimmässäni..
Ennen kuin huomasinkaan olin pakannut itselleni kaksi hortensiaa hintaan 8 € / kpl. Myyjä antoi mukavasti hoito-ohjeita, joten olin ihan luottavaisin mielin tekemässä adoptiota. Mutisin kuitenkin ihmetellen, miten tulikin naksahdettua näin.. Tähän ystäväni jotta "Me olemme nyt tulleet siihen hortensia-ikään." Ei pitänyt myyjälläkään pokka ja itse vielä hortensioitani istutellessani hihittelin arvokasta (?) hortensia-ikää :D Jotenkin sieluni silmiin kapusi Hyacint Bucket.. tai Bukeè! Eli toivoa on vilkkaasta seuraelämästä ja kynttiläillallisista vielä myöhemmällä iälläkin. Ne hienostuneet teekupit vain puuttuu...
Taisi liikenteessä olla Missus of the Manor ja Lady of the House :D
Ja sainhan minä sen suklaakirsikkapensaankin. Takana näkyvä puunrunko on kirsikkapuun taimi jonka sain Lady of the Houselta. Lajikkeesta ei tietoa, mutta on kasvanut ja tuottanut runsaasti taimia jo useamman vuosikymmenen ajan. Kirsikkapensas kuulema "hyötyy" kaverista vierellä :)
Pensaan ympärille laitoin palan verkkoa pitääkseni ristiturvat erossa herkusta. Puun runko täytyy myös suojata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti