Jaba-daba-duu...

Kivisten ja Sorasten tunnari on soinut päässä koko päivän :) Kivinen päivä...
Kävikin jo hermoon tuo odottelu. Ei muutamaan päivään oikeastaan voinut tehdä juur mitään liittyen vesieristämiseen tai salaojittamiseen.. Kuivatellaan seiniä :)

Tänään sitten heti aamusta tuli kauha ja saatiin isot kivet pois rappusten alta. Oli pieniä jännitysmomentteja ja pääsi helpotuksenhuokaisuja yhdestä jos toisestakin suusta. Todella ahdas tila ja runsaasti murikoita. Kyllä ne kauhassa pieniltä näyttivät, mutta meneppäs lapion ja rautakangen kanssa koittamaan.. Homma meni paremmin kuin hyvin. Saatiin nurkka siihen kuosiin, että loppu hoitui lapiolla!

Myös terassi edistyi ;) Meidän rappusten korvike ei enää ylettänyt kuopan reunalle, joten purimme kaiteen ja kulku sisään käy nyt näpsäkästi. Ja lisään tähän, että perheessämme on kaksi korkeanpaikan kammoa potevaa henkilöä....

 

Tuosta ^ vasemmalta... Ja alakuvassa taas näköala suoraan ovelta :)

Ja tämän jälkeen lähdettiin hakemaan muurauslaastia, bitumiliuosta, sokkelin aluskermiä, teräsnauloja (kalliita!!) ja tulppia ja listoja ja...
Tehtiin myös hintavertailuja, mutta erot jäi muutamiin kymppeihin. Näinollen valinta tehtii palvelun perusteella. Saadaan samasta paikasta kaikki tarvikkeet ja neuvot. Itse asiassa neuvonta oli tänään niin hyvää ja perusteellista, että jopa minä ymmärsin mihin kaikkia aluskermejä ym. levyjä ja muita tarvitaan!! Eli tiedän mitä teen ja miksi ;D
Tulimme siis hurjan viisaina kotio. Minä tartuin lapioon ja mies alkoi tehdä laastilla viistettä anturaan. Sen päälle sivellään myöhemmin tartuntapinta bitumiliuoksella, jotta aluskermi tarttuu kiinni anturaan ja sokkelin ala-osaan.
Sitten aletaan laittamaan patolevyjä, joiden helma tulee kermin päälle. Krohöm... Näin sitä vaan heitellään rakennustermejä..

Eli tuossa ylhäällä suht puhtaaksi harjattu antura. Alhaalla siihen on laastilla tehty viiste. Kun siihen päälle tulee kermi (täältä löytyy tietoa sokkeli- ja radonkermistä, minä en osaa kertoa muuta kuin, että se on ihan kuin kattohuopaa...) niin vesi valuu patolevystä pitkin kermiä poispäin talosta. Salaojaputket tulee tuonne anturan viereen alaviistoon. Niin ja siihen tulee ensin karkeampaa hiekkaa.. Ja kun siihen vaiheeseen on päästy alan ajatella eteenpäin. Tämän sisäistämisessä oli jo urakka ;)

♫♪♫♪♪

Tässä meidän rappusten alainen ongelmanurkka, joka oli täynnä kiviä. Tässä olen jo päässyt hyvään alkuun lapioimisessa. Lapiossa tyypillinen lasti.. Kiviä, kiviä, kiviä.... Ja edessä suurehko kivi. Niitä nosteltiin varmaan kymmenkunta pois kaivurin avulla.

Nyt on isompi kivi tuupittu pois tieltä, kivi-sora-hiekka lapioitu pois ja antura lakaistu kuivumaan. Että oli urakka ja että olen tyytyväinen ja että olen väsynyt :) Onneksi lapiointi on nyt vähäksi aikaa ohi ja päästään kohtä lääpsimään seiniä. Seuraavaksi lapioidaan kun kuoppaa täytellään. Kiva-kiva!!!
Harmiksemme kulmasta paljastui myös toinen isompi halkeama. Mutta hyvä että paljastui! Nyt se paikataan ja eristetään ja peitetään. Kellarin kuivuminen voi alkaa :)

Alkaa olla nuo kuvat aika tylsiä näissä remppapäivityksissä.. :) Pitää petrata, mutta laitan tähän loppuun kuvan kasvihuoneelta. Munakoiso on valtavan kokoinen ja kukkii ihanin, hennon ryppyisin kukkasin.

Mutinus ravelinii

Tällä tarinalla on haiseva alku ja vähän loppukin...
Muutama vuosi sitten kummastelin karmivaa hajua tonttimme nurkalla sijaitsevan peltivajan tienoolla. Miljoona kärpästä pörräili nurkilla extaasissa. Haju on todellakin niin ällöttävä, että kuvittelin löytäväni jonkun siilin tai linnunraadon puskista. Eipä löytynyt. Löytyi sieniä. Tai en silloin tiennyt niiden olevan sieniä.
Muutama viikko sitten ystäväni löysi Puistopökkösienen myös omilta tiluksiltaan ja hän sai selvitettyä tuon irstaan hattivatin nimen. Puutarhassani on harvinaisuus, jota ilman olisin pärjännyt kyllä ihan hyvin..

Olen heitellyt sieniä ja ympäröivää maata pois, sekä kastellut maata kiehuvalla vedellä. Ei vain tunnu tepsivän. Hunnigolle jäänyttä penkkiä raikotessani törmäsin sieniin taas. Hajua ei ollut vielä, koska kannon ympärillä oli enimmäkseen "munia" ja vain yksi kokonainen sieni. Ällöööööööääääää...
Ennen poisviskelyä napsin muutaman kuvan. Varsinaisen sienen sain katkipoikki lapiolla sohiessani.. Keskimmäisessä kuvassa on munasta noussut harmaa... alku :p Sitten tuo harmaa ikään kuin repeää ja se punainen työntyy esiin. Alakuvassa limaiset munat.

 

Tuolla kannon juurellahan se näkyy... Tätä penkkiä siivoilin ja löysin myös tuon köynnöstävän kasvin. Paljon mahdollista, että olen sen joskus sinne istuttanut. On vaan päässyt unohtumaan.. Jos joku tietää kasvin nimen niin eikun kommenttia, kiitos :) Humalaa yritin tuossa joskus kasvattaa peltiseinän peitoksi, mutta se ei menestynyt :( Tuon kasvin kieputin rautalangan avulla seipääseen kiinni.  

Edit. Sain viestin, että kasvin nimi on punakoiso. (Kiitos tunnistajalle!) On myrkyllinen vaikkakin sukua mm. perunalle, munakoisolle, paprikalle, tupakalle.... Ja nuo kauniin heleänvihreät marjat ovat ilmeisesti raakoja. Muuttuvat oranssin kautta punaisiksi.

Kukka ei ole kaksinen, mutta marjat ovat todella kauniita.

Tuonne penkkiin takimmaiseksi istuttelin vielä jotenkin, jostain kukkapenkkeihini levinnyttä vuohenkelloa. Joka on kaunis, mutta leviää ihan liikaa. Tuonne saa levittäytyä, muualta koetan nyppiä pois..
Ja vuohenkellon kaveriksi ihanalle tuoksuvaa suopayrttiä. Sekin on kova levittäytymaan sinne minne ei tarvitsisi, mutta en raski siitä luopua sen ihanan tuoksun vuoksi. Siksipä olen ajatellut sijoittaa sitä sellaisiin paikkoihin missä sekin voi rauhassa levittäytyä ympäriinsä. Tyhmänä laitoin sen samaan penkkiin tarha-alpin kanssa ja nyt ne kaksi hukuttavat allensa muut...

 

.. eli tässä tapauksessa liljani. Edessä kukkivat ihanasti keltaiset ja sitten väri vaihtuu valkoiseksi, jonka jälkeen tulee tummanpunaiset ja vaaleanpunaiset. Montun toiselta puolen kuvattuna :) 

Raikkoan suopayrttiä ja alpia taka-alalle. Eteen jää liljojen kanssa vain siperianunikot. Ovat yksi lemppareistani. Kukkivat koko kesän ahkerasti eivätkä vaadi kummoisia viihtyäkseen!

Että tällainen välipäivä vallihautojen katveessa :)

Remontti laajenee

Ei ole mikään yllätys, että remonteista tuppaa tulemaan isompia kun on ensin suunniteltu. Meillä menee sitten rappuset ja terassi tämän homman myötä uusiksi. Ja onhan se terassi ollut aina tarkoituskin rempata....

Se "ihme konkelo" on survottu täyteen kiviä. Suuria ja pieniä. Kun yrittää lapioida hiekkaa pois, niin jokaisella lapioniskulla isket kiveen. Pienempiä vielä heittelee pois tieltä, mutta noiden suurempien liikuttelu alkoi olla mahdotonta. Joten päätimme rikkoa rappuset, että kaivinkone pääsee kuopaisemaan senkin nurkan tyhjäksi.

Ennen ja jälkeen. Nyt tuonne pääsee kuopimaan kauhalla rappusten kohdalta.

 

 

Tuolla näkyy reunaa betonisesta levystä, joka on muurattu rappusten alle ja eteen. Kyllä sen kauhalla saa pois, mutta toivottavasti se ei ole kiinni vasemmalla olevassa terassinkaton tolpassa......

Tältä se sitten näyttää kun tulee ovesta ulos. Onneksi sentään on kaide, mistä ottaa tukea. Vaikka aika huterana sekin jo.. 

Kiva mennä tuosta pyykkipaljun kanssa :) Ja siitä matka jatkuu pitkin kuopanreunaa ja muutaman hiekkavuoren välistä lecaharkkoraunioille. Harkkorauniota sain raikottua sen verran, jotta pyykkiteline on nyt paikoillaan. Nyt ei tarvitsisi kuin sateettoman päivän tai pari niin saisi seiniä ja pyykkiä kuivaksi!

Olemme saaneet tuota konkeloa vaille kaivettua anturan esiin. Muutamia reikiä on pursoteltu umpeen. Nyt ohjelmassa lisää purkuhommia. Kivijalan laatoitus pitää purkaa ja seiniä harjata ja paikata.. Riippunee keleistä milloin päästään levittämään hiekkaa ja putkia. Laina myönnettiin jo, joten en nää enää painajaisia siitä aiheesta :) Tai vesiputkien ja sähköjohtojen sijainnista tai..... tai.....

Vois joutohomminaan googletella ideoita terassiin...

Talo tahtoo kuivan anturan

Ompas taas päiviä vierähtänyt.. Kaikenlaista pientä on tullut näprättyä ja vietettiin kahdestaan (mitä nyt 20 000 muutakin..) huiliviikonloppu Joensuussa, Ilosaarirockissa (siitä on jotain jutuntynkää tulossa). Josta piti sitten toipua vuorokausi.. tai pari ;)

Mutta nyt sitten vähän isompaa puuhastelua. Ainakin meidän mittakaavassa. Homma on ollu todo-listalla vuodesta 2003, elikkäs siitä kun muutimme tähän asumaan. Salaojaputkitus, seinien vesi-eristäminen.. ja mitä kaikkea siihen liittyy.

Alakerrassa on ilmeisesti liiterinä aikaisemmin toiminut huone. Sinne on tullut aikalailla kosteutta. Ja kovimpien sulamisvesien aikaan silkkaa vettä. Eli sanomattakin lie selvää ettei huonetta ole voinut käyttää. Eikä voi ennen kuin seinät saa kuivaksi. 

Ja kun hommaan kerran ryhdytään niin samaan hikeen päätimme vaihtaa kulkusuunnan kellariin. Kuvitetaampa hieman.. Eli alakerta on entinen autotalli ja edellinen omistaja on kaventanut oven, sekä muurannut lecaharkoista kulkutien.

Tässä vaan on sellainen hankaluus, että tuo kulkutie halkaisee koko pihan ja vie älyttömästi tilaa. Ei välttämättä olis kyllä jaksanut pelkän kulkusuunnan takia urakkaan ryhtyä, mutta nyt se tulee tässä isona bonuksena!

 

Ensimmäisenä tuotiin pihaan hiekkaa jota laitellaan salaojaputkien ylle-alle... Minäniitämuista. Tuosta puuttui vielä kuorma sitä varsinaista, karkeampaa salaojahiekkaa.

Sitten alkoi se kaivuu.. Minulla ei todellakaan ollut riittänyt käsitys siihen miten paljon sieltä maasta sitä... maata nousee. Ja sitten piti myös kaataa kokonaan toinen lecamuuri ja puolet toisesta. Hyvin oli tehty muurit... Kaivinkone sai tehdä tosissaan hommia :) Minä juoksentelin pelastelemassa liljojani. Onneksi kaivurimestari on tuttu mies. Hyvin ymmärtäväinen mies :) 

Mennään kuvitellen eteenpäin..

Tässä on muuri. Osa siitä kuopattiin syvälle maahan, mutta eihän tuollaisia harotuksia voi kovin lähelle pintaa jättää...

Että näin...

..ja näin. Nurmikonleikkuusta ei tarvitse tänä kesänä huolehtia :) 

Ja sielläpä se vasta asennettu uusi ja upea pyykkiteline kenottaa ;D Ei sentään rikkipoikki, vaan nostettiin suosiolla sivuun. Ja hyvä olikin sillä joku harjateräksen pätkä olisi kuitenkin katkaissut narut...

Tuolta minä jälkeenpäin loikin pelastamassa kukkaset pois. Eli suihkulähteeltä tänne on nyt ihan tasaista :/ Seisoin grillikatoksen vieressä. Tässä on vielä suht vähä maata ylhäällä. Tällä hetkellä suihkulähde on reunustettu hiekkakasoilla..

 

Ensimmäisenä päivänä päästiin jo kulman taakse. Eli kauhan takana on pukuhuoneen ikkuna. Oikealla liiterin ikkuna. Tuo putkenpätkä on vanhaa salaojitusta.

Eli about tähän jäätiin. Antura jo vilahti kellarinoven tykön, mutta lapioidakin vielä saa...

♪♪♫♫♪♫♪♫

Seuraavana päivänä kaivauduttiin porstuan alle. No, ei ihan mutta melkein :)

Tuonne ei kauhalla päässyt. Ihme konkelo.. Sieltä täytyy kaivaa lihasvoimin hiekat pois. Ja taas vanha salaojaputki heti nurmikon alla.
Siinä sitä on muutamaksi päiväksi ajankulua.. Vaikka tässä on jo muutaman päivän lapioinut niin asenne on yhä rock!!

Tässä seinää liiterin ikkunan alta. Hieman on routa nostellut.

Ja viereinen nurkka. Onneksi tässä pahimmat. Pelkäsin kyllä pahempaa. Yksi nurkka tosin kaivamatta, mutta toistaiseksi sekin näyttää kohtuu hyvältä.Huomaa sateen jälkeinen mutavelli...
Pari yleiskuvaa vielä.

Olen kyllä tyytyväinen tämän päiväiseen (päivä nro 3.) urakointiin. Saatiin lapioitua antura esiin melkein koko matkalta. Ja pakkotaukoja on ollut, paitsi pojan uimakoulu, niin myös ukkossateet. Mietinkin tuota märkää savea lapioidessani, miten kovalla sisulla ne suot on aikoinaan kuokittu.. ja meillä kaivinkone teki suurimman työn! Jestas!
Tekeminen on vasta alussa ja laittelen touhuja ja ajatuksia kun jaksan. Koettakaa kestää, se on nyt sitten tätä vähän aikaa :)

Hiekkaerämaan keskellä kärhöni kukkii.. Laitoin tämän kuvan kahden ajatuksen vuoksi :)
Ensinnäkin sain viikonlopusta päähäni jumiin Sielun Veljien Laulun.
"Vaikken mä aina jaksa
Uskoo ja rakastaa
Niin on täällä vielä helvetisti
Kaunista katseltavaa"

Ja toisekseen.. Kaivaessani sain päähäni muistikuvan uutiskuvasta, jonka näin kauan, kauan sitten. Kuvassa oli muistaakseni luonnonmullistus repinyt talot, kaiken.. Siellä kaiken kaaoksen ja sekasorron keskellä nainen kasteli ruukkukukkastaan.

Lintukoto

 Idea näihin kotikoloihin lähti Ihana-askartelulehdestä.
Tykkään käyttää luonnonmateriaalia ja sitä mitä löytyy nurkista. Sattuneesta syystä nurkissa riittää risuja, tuohta, listanpätkiä, rautalankaa, maalia... Heinäseipäiden metsästys oli oma operaationsa ja pienenpieniä naulojakin etsiskeltiin hieman.

Tämän nakuttelin ensimmäisenä. Ja tässä oli vielä käytössä isommat naulat kuin seuraavissa. Ei millään malttanut odottaa seuraavaan päivään, että pääsee naulakauppaan.
Jos tulee tunne, että bisnekset luistaa, kunto on kohdallaan ja hermot rautaa, niin takaisin todellisuuteen pääsee naulaamalla kuivia risuja heinäseipääseen..

Sitten valmistui viiluista punottu katto ja se passasi hyvin yhteen sammaloituneiden portaiden kera. Katon kiinnitys kuumaliimalla, kyltti ja rappuset pienemmillä nauloilla :)

Tästä tuli jotenkin mieleen Muumilaakso...?
Katto on kahdesta tuohenpalasta sommiteltu ja kiinnitetty kuumaliimalla. Rappuset listanpalasta veistelty.

Oma hommansa tässäkin. Mulla ei meinaa mennä tuo jiirikulmaan leikkaaminen millään jakeluun. Onneksi sain apua :)
Tikapuut on rautalangan avulla kursittu kokoon ja ovat yhdellä naulalla kiinni seipäänpalassa. "Tervetuloa" kyltin rautalankaripustus on niitattu kiinni kyltin taakse.
Jokaiseen olen taakse niittaamalla kiinnittänyt ripustuslangaksi rautalankakiepin.

Pitkästä aikaa ihana näperrellä jotain pientä!! Kivoja oivalluksia kun etsii ja löytää.. Etsiminen ja löytäminen jatkuu vielä. Muutama reijällinen seipäänpala on vielä ja reijättömillekin on jo suunnitelmia.

Risujakkara

 

Keräsin keväällä risuja tarkoituksena taivutella niistä lintuja. Aika kului ja eihän ne enää taivu vaan raksahtelevat poikki. Harmittaa kun lykkäsin lintujen tekemistä.. Nyt sitten mietin kuivien risujeni kanssa, että onko niistä muuhun kuin silppuriin? Päätin ainakin kokeilla jakkaran päällystämistä. Ja kuten kuvasta näkyy niin ei pöllömpi penkki!

 

Päällystin jalat risukerroksella ja sitten vasta älysin, että istuin on irrotettava :)

Yllä oleva kuvasarja varmaan kertoo kaiken oleellisen jalkojen päällystämisestä. Pyöritin rautalankaa vielä toisen kierroksen jalkojen ympärille kun olin saanut risut paikoilleen.

Istuinosan tein kieputtamalla mahdollisimman notkean risunipun ympyräksi, johon sidoin kiinni neljä rautalankaa tasavälein. Jatkoin risunippujen lisäystä ja pyöräytin ne kiinni rautalangalla. Työn kasvaessa lisäsin uusia rautalankoja edellisten väleihin, jotta sain kaikki risut sidottua kunnolla.

 

Tämä on helppo ja mukava tapa tehdä vaikka risuvati, ruukunsuoja, amppeli.. Varsinkin jos risut ovat tuoreita ja notkeita... Nyt kuului ärsyttäviä risahduksia vähän väliä, mutta siltä osin helpottui kun työn halkaisija suureni.. Jälki olisi saattanut tuoreilla risuilla olla vähemmän rouhea, mutta ollaan nyt hyvin tyytyväisiä, että risujen raahaus ei mennyt ihan haaskuun!!!
Viimeisen kerroksen jälkeen kieputin rautalankojen päät parin ulommaisen risukerroksen ympäri. Vahvistaa hieman reunoja ja "päättelee" roikkuvat risujen päät työhön.
Sitten ei ollutkaan enää jäljellä kuin osien yhdistäminen.

Mosaiikkitaso

Viimeksi jäätiin kovin samankaltaiseen tilanteeseen. Tosin sementti oli märkää.. No, tässä se alkaa olla kuivunut ja tarkoitus on alkaa siirtämään ja -saneerauslaastin avulla- kiinnittämään kaakelinpaloja betonilevyn päälle. Työrauhan takaa off-kiekura.. kesän suosituin suitsuke?
Betonilevyn pinta siveltiin laastilla, johon palat kiinnitettiin. Laitoimme ehkä hieman liian ohuen kerroksen laastia. Palat kyllä tarttuivat hyvin, mutta koska palaset ovat eri paksuisia olisi tässä vaiheessa runsaampi laastin käyttö kenties tasoittanut korkeuseroja.
Yksi keino tehdä palasten siirto on käyttää apuna kontaktimuovia. Painaa muovin kiinni laatanpaloihin ja asettaa palat näin osio kerrallaan paikoilleen. Muovi kannattaa irroittaa vasta kun palat ovat jämähtäneet kiinni laastiin.
TAI alunperin tehdä homma peilikuvana. Esim. vesiliukoisella liimalla paperille.. Silloin voisi kaataa betonin laattojen päälle.
Me emme kuitenkaan käyttäneet kumpaakaan niksiä vaan siirtelimme pala palalta palaset vanerilta betonille. Uusintaladonnassa jätimme ilmeisesti pienemmät välit. Piti hakea lisää laatanpaloja ja tehdä hieman sommittelua..

 

Työn sottaisuudesta johtuen ei kamalasti vaihekuvia tullut otettua. Tässä laitellaan jo reunoja.

Ja tässä tämä vaihe päätöksessään. Seuraavaksi saumaus. 

Valitsimme saumausaineen väriksi harmaan. Ja mielestäni valinta oli hyvä. 

Saumausaine hangataan erisuuntaisin vedoin väleihin. Hommaa hankaloitti pinnan epätasaisuus. Betonilevyä tasoittaessa olisi pitänyt olla tarkempi TAI sitten jo mainitsemani; laastinlevitysvaihe.

Kuitenkin ensikertalaisiksi selviydyimme mielestäni vallan hyvin. Pahin painajaiseni, että levy katkeaa, ei toteutunut!!

Levyn nostaminen kannattimille olikin jännittävää! Ja raskasta. 50 kiloa sementtiä ja hiekkaa plus laastit ja kaakelit. Etsimme takorautaisia kannattimia ja mies löysikin parhaat mahdolliset. Väri ei voisi olla enempää kohdallaan!!

 Molemmista suunnista... Yläkuvassa tason pesuhommelit vielä kesken. Laattoja sai pyyhkiä ja rapsuttaa puhtaaksi ihan tosimielellä.

Vesiastiakin löytyi poistokorista. Väri kyllä oli totaalisen väärä, mutta otimme astian tuunattavaksi.

Eli asia korjaantui spraymaalilla :)

Hionta, maalaus ja voilà!

Koukku löytyi omista varastoista. Ripustuksen laitoin paksummasta rautalangasta, kiharoita taivutellen. Jotka näemmä jäivät pois kuvasta :) 

Emalivati on ollut tuhka-astiana, kasvihuoneella... Nyt se päätyi tänne. Ja jää!

Grillikatos on vielä alkutekijöissään, suunnitelmia riittää tulevallekin kesälle. Jos tänä kesänä saisi sipaistua vielä maalia noiden ikkunoiden ympärille....

Löysin todella kauniin krassin. Jo pelkästään lehdet ovat upeat, mutta nuo kukatkin! Vaaleankeltaisesta tummanpunaiseen. Täytyy kerätä siemenet talteen ensivuodelle :)