Patalappu Seitanistille

Nyt on seitanistin keittiössä asianmukaiset PataKalloLaput. Ei sormet pala seitanistisia harjoituksia tehdessä..



Tämä on nyt ihka oma versio näistä Stitch 'n Bitch kirjasta löytyneistä patalapuista. Koko on ihan sama 14 x 18 cm. Tässäkin kaksi patalappua on virkattu yhteen niin, että värit ovat toisella puolen käänteiset. Virkattu akryylilangasta.

Mörkö

Jatkoimme Muumimaailma teemaa tänäkin vuonna. Makuna käytin jo aiemmin hyväksi havaitun Halloween-kakun makumaailmaa. Tykkäsin itsekin kovasti sitruunan ja lakritsin yhdistelmästä.



Silmät, suu ja käsi on tehty Kick-karkeista ja sokerikuorrutteesta.

Mietin ensin tämän tekemistä jäätelökakkuna. Mörköhän on melkoisen hyytävä tapaus.. Teinkin sitten perinteisen kakun. Mutta jatkossa ei mitenkään hullumpi ajatus. Rungon voisi tehdä ajoissa pakkaseen ja kuorrutus ennen tarjoilua. Peace of cake..

Jos tarkemmat tekovaiheet ja reseptit kiinnostaa niin niitä voi tiirailla taas Kotikokista.

Ja tämän sai nyt jo kuusivuotias pojankoltiainen. Saas nähdä mihin sitä on taivuttava ensi vuonna...

Eikä kukaan ole vielä halunnut niitä Hattivattikakkuja, joita joka synttäreille ehdotan ;D Pääsisin niin helpolla. 

Mutta loppujenlopuksi, on tämä ehkä kivampaa näin... Eikä niin kamalan vaikeaakaan:

...vai mitä :)

Saippua-alunen vhs:stä

Palasaippuat tarvitsee itselleen alusen -aluslautasen- joka päästää vedet läpi. Muutoin saippuapala on hyvin pian entinen. Tai nestesaippuaa... Kun nyt taas siirtelin noita videokasetteja pois tieltä, niin pälkähtipä päähäni kokeilla virkattua lautasta.
Vhs nauhasta tulee melko jäykkää ja sehän passaa näihin. Mitään miellyttävää virkattavaa nauha ei ole! Kädet kipeytyy pitemmästä istunnosta ja nauha ei todellakaan ns. "juokse".

Ensimmäiseksi  syntyi tämä kori suihkusaippualle. Tehty samalla tekniikalla kuin nämä korit. Linkin takaa löytyy ohje pohjan virkkaukseen. Tässä tein pylväitä ja virkkasin silmukkamäärät mutulla.
Reunaan tein aaltokuvion ja käänsin sen ulospäin. Lisäsin vielä siiman avulla helmiä. Tuon korin korkeutta voi muuttaa (saippuan mukaan) reunaa taittamalla. Ripustusrenksu on kiinni yläreunassa, joten korkeus on helposti säädeltävissä.
Saippua koriin ja kori roikkumaan käden ulottuville.

○○○○○○

Sitten käsisaippuapala. Jotta vesi pakenisi saippuan tyköä, ajattelin laittaa kaksinkertaisen pohjan. Luulen kyllä, että yksikin kori olisi ajanut asian. Sen verran reikäinen tuo pohja on. Mutta onhan tuo ihan kivan näköinen ;)
Saippua-alusella kahvisaippuapala.

Tässä osat. Pohja on saman kokoinen molemmissa. Päälle tuleva kori jää hieman koholle ja näin saippua pysyy kuivana.

Tykkäsitkö?? Kurkkaa LöytöLaariin! Näitä saattaa olla myynnissä :)

Raaste

Pitäiskö välillä syödäkin jotain..

Nappasin tämän jostain mtv:n aamu-ohjelmasta. Pari pientä muutosta tekemällä ohjeesta tuli minulle passeli ja teenkin tätä jatkuvasti.
Talviaikaan Raastetta on aina jääkaapissa. On hyvä lisäke sellaisenaan tai sitten siitä voi ottaa annoksia ja lisäillä mieleisiään aineksia. Yksi esimerkki myöhemmin.

Raaste

1 kg      kaalia
½kg      porkkanaa
2-6       kynttä valkosipulia
½-1 dl  (avokado)öljyä
n.1 l      vettä
1-2 dl   (intiaani)sokeria
½-1 rkl (ruusu)suolaa
1-2 dl    väkiviinaetikkaa

Voit käyttää mieleistäsi öljyä, sokeria (hunajastakin olen tehnyt) ja suolaa. Nuo ovat ne mitä itse usein käytän.
Etikkana käy myös viinietikka.
Kannattaa valita mieluisa, maukas öljy. Ja minun mielestä paras tulee, kun laittaa etikaa ja sokeria samassa suhteessa.

Kuori ja raasta porkkanat ja kaali. Laita raaste isoon kannelliseen kulhoon/purkkiin. Sekoita joukkoon öljy.

Keitä vesi (esim. kesäkaalit ovat niin mehukkaita, että silloin riittää vähempikin vesi) ja pilko/murskaa joukkoon valkosipulinkynnet.
Lisää sokeri, suola ja etikka veden kiehuessa. Kaada kiehuva vesi raasteen päälle ja sekoita kunnolla. Sulje kansi ja anna jäähtyä. Laita jääkaappiin, on parhaimmillaan seuraavana päivänä.

Lisään välillä esim. raejuustoa ja vihanneksia (ituja, jos sattuu olemaan) ja syön paahdetun ruisleivän kera. Ihanaa :P
Tai sitten sellaisenaan ruoan kanssa.
Tai sitten yhtenä esimerkkinä allaoleva ohje..

Sinappinen Raaste

n.4 dl    valmista Raastetta
             kurkkua
             ananasta
             paprikaa
             (herneitä, maissia, omenakuutioita, purjoa....)

Pilko vihannekset ja hedelmät ja laita kulhoon.

Lisää noin 1½ dl turkkilaista jugurttia  ja ½ dl majoneesia. 2 - 3 rkl sinappia sekä suolaa ja pippuria. Persilja ja basilika ja tilli sopivat myös hyvin mausteiksi.

Sekoita kunnolla, maista ja tarjoa. Minä tykkään syödä tätä esimerkiksi paistetun tofun kera.



Kotiäidiltä löytyikin kiva vinkki tämänkin tuunaamiseen. Seuraavaksi kokeilenkin avokadoa, sitruunaa ja chiliä. Kumma taas kun ei ole tullut mieleen laittaa avokadoa viipaleina joukkoon, vaikka sen öljyn kanssa lutraan ;D

Lime Saippua

Tämäkin ohje löytyy Saippuakuplia sivulta nimellä "Kosteuttava saippua". Sielläkin on käytetty tuoksuna limeä. Ja kun löysin Pienestä Tuoksukaupasta Lime-Mandariini-Basilika tuoksuöljyn, niin suunnitelma oli valmis.

Lime Saippua

300 g  rypsiöljyä
150 g  kookosrasvaa
150 g  oliiviöljyä
100 g  kasvirasvaa

97 g lipeää
250 - 260 ml  vettä/limemehua

10 ml  Lime-Mandariini-Basilika tuoksuöljyä


Homma kävikin jo paljon sujuvammin kuin VaniljaFudge Saippuaa tehdessä.
Korvasin osan vedestä limemehutiivisteellä ja rutistin limen kantapaloista mehut.
Rasvoja ei tarvinnut paljoakaan jäähdytellä ja lipeämehunkin sain nopeasti oikean lämpöiseksi. Noudatin taas samaa sääntöä kuin viimeksi: rasva ja lipeä noin 40 astetta ja lipeä rasvan joukkoon.

Seuraavassa vaiheessa älysin miten nopea se vanilja oikein olikaan!!! Nyt sain tehdä sauvasekoittimen kanssa surautuksia ja sekoituksia hyvinkin kymmenisen minuuttia. Viimeksi homma hoitui paljon nopeammin :)
Lopuksi lisäsin tuoksun ja surauttelin sen kunnolla saippuamassan sekaan.

Muottina minulla on kirppikseltä ostettu Tupperin silikoninen muffinsivuoka. Se on kamalan paksu ja en oikein ole tykännyt tehdä siinä leipomuksia. Tosin meinasin kokeilla sillä Runebergin torttuja, mutta taitaa jäädä kokeilematta...
Lisäksi varasin tavallisia paperisia muffinivuokia. Jotain Pirkkaa, Brunoa tms. Laitoin niitä kaksi päällekkäin. Olikin hyvä, että varasin, sillä niitäkin tuli monta!
Koristeeksi siivutin ohuita lime siivuja.

En tiedä kuinka paljon tässä vaikuttaa mehu ja viipaleet, mutta limen tuoksu on mukavan pehmeä ja lämmin. Täytyy myöhemmin tuoksutella lisää, mutta ainakaan vielä en havaitse siellä basilikaa. Ehkä minulla on lipeähöyryjä nenässä ;D

Mukava ja helppo ohje, suosittelen!
Saavat kuukauden tekeytyä... mikäli maltan odottaa ;) Laittelen sitten käyttökokemuksia. Vaikka kova luotto minulla on näihin kahteen ensimmäiseen ohjeeseen myös sen suhteen.

Vaniljafudge saippua

Jo pitkän aikaa on tehnyt mieli kokeilla itse saippuan tekemistä. Siis ITSE! Ei siis niistä valmiista askartelukaupan sekoituksista, vaan ihan "oikeasti" lipeästä ja rasvoista ja tuoksuista ja.....

Olen Shrekkinä seurannut  miten toiset tekee ihania saippuoita ja ostanut omani mm. Lushista ja Vihreästä Kosmetiikasta. Sain kuitenkin vihonviimeisen tönäisyn kokeilemiseen Pientä Kotoilua sivuilta. Kurkatkaa miten ihania suklaa muffinseja!!!!
Ehkä hieman on arveluttanut tuon lipeän takia. Taisi olla kemiantunneilla kiinnostavampaa sulattaa pyyhekumeja puhalluslampulla, kuin kuunnella opetusta... "Mihin minä muka tätäkin tarvitsen.."

Kun aloin ihan tosissani ottamaan asiasta selvää, hoksasin ettei se niin vaikeaa ole. Varsinkaan, jos käyttää valmiita ohjeita!! En luottanut itseeni niin, että olisin lähtenyt tekemään omaa reseptiä lipeälaskurilla.. hui! Nyt taas on sellainen into päällä, että tekisi mieli heittää joukkoon vähän tuota ja pikkasen tätä ja ripaus tota ;D Jospas nyt rauhoitutaan ja käydään läpi tämä eka kerta ja mietitään myöhemmin lisää...


Tässä on sivusto, Saippuakuplia, johon kannattaa tutustua perusteellisesti! Sieltä löytyi niin yksityiskohtaiset ohjeet, että minäkin uskalsin lähteä kokeilemaan saippuan tekemistä. Paljon linkkejä, vinkkejä ja hyvä tietää tietoa!
Nappasinkin ohjeen ensimmäiseen saippuaani tältä sivulta. On siellä nimellä Saunasaippua. Ainoa mitä muutin oli tuoksu. Olen vähän arka noiden tuoksujen suhteen, koska liian voimakas ahdistaa hengitystä. Ja koetin miettiä, mikä tuoksu kelpaisi koko perheelle.
Itselle mieluisia on ruokaan liittyvät tuoksut ;) Lime, sitrus, suklaa, mausteet, yrtit.... Kävin katselemassa Pienen Tuoksukaupan valikoimaa ja päädyin vaniljaan ja Lime, mandariini, basilikaan. Vaniljaa tilasin reilummin ja kokeeksi tuon toisen.

Tuo French Vanilla tuoksu on ihana. Kuin vaniljafudge, toffeinen. Herkullinen ja mieto tuoksu! Siitäpä siis nimi tälle saippualle.
Saippuakupla-sivulla Saunasaippuassa on käytetty 10 ml limetin eteeristä öljyä ja 10 ml piparminttu tuoksuöljyä. Laitan saippuan ohjeen tähänkin itselle muistiin.

VaniljaFudgeSaippua

200 g  kookosrasvaa
300 g  kasvirasvaa
300 g  oliiviöljyä
200 g  rypsiöljyä

137 g  lipeää
350 g  vettä

10 ml French Vanilla tuoksuöljyä


Tarkat saippuanteko-ohjeet askel askeleelta löydät täältä, joten en ala niitä toistamaan. Laitan vain oman prosessini tähän muistiin vastaisuuden varalle.

Ensin keräsin kaikki tarve-aineet ja -esineet paikan päälle.
Tuo kuvassa näkyvä mittakannu on ainoa astia jonka tähän hommaan ostin. Muuten otin vanhimman lastan, kauhan ja pari kulhoa. Käytöstä poistettu sauvasekoitinkin minulla on... jossain :( Kyllästyin etsimään sitä ja päätin tehdä käytössä olevalla...
Aukaisin 1,5 litran mehupurkin ja leikkasin maitopurkista pohjan. Sinne laitoin palan luffasientä ja ripustusnarun. Kokeilu ;)
Lisäksi minulla oli paistilämpömittari.

Päällystin tasot sanomalehdillä. Vaihdoin päälle vanhat, mustat verskat ja vanhan, mustan pitkähihaisen paidan. Vedin valkoiset kertakäyttöhanskat käteen ja olin melkoisen julma näky :D

Laitoin ensin rasvat kattilaan sulamaan miedolle lämmölle.

Sitten mittasin mittakannuun kylmän veden. Punnitsin lipeärakeet ja kaadoin ne veden joukkoon. On kuulema tärkeää, että lipeä laitetaan veden joukkoon, eikä päinvastoin!!!!!
Juuri ennen lipeän lisäämistä avasin tuuletusikkunan ja sekoittelin vesi-lipeäseosta ikkunan ääressä. Vesi ässähti hetkeksi harmaaksi ja näytti höyryjä nousevan. Yritin pysytellä tuulen yläpuolella..
Sain sekoitella aika kauan ennen kuin rakeet sulivat veden joukkoon.
Sitten aloin mittailemaan rasvan ja lipeäveden lämpötiloja. Siinä vaiheessa meinasi iskeä epätoivo... Rasva suli ja lämpeni niin kuin kuuluukin, MUTTA... Lipeä jäähtyi nopeasti. Olisikohan johtunut avoimesta ikkunasta?? Yritin kovasti sekoitella, jotta lämpötila nousisi (olin tyytyväinen, että ostin niin ison kulhon lipeän sekoittamiseen!). Ei auttanut.
Ihmettelin, että missä mättää, kun sivustoilla puhuttiin vain lipeän jäähdyttelystä. Sitten hoksasin, että samalla laillahan sen voi lämmittääkin! Kiehauti vedenkeittimessä vettä tiskialtaaseen ja lisäsin hanasta kuumaa vettä. Siinä sekoitellen sain lipeäseoksenkin sopivan lämpimäksi. Rasva ja lipeä olivat noin 40 asteisia kun sekoitin ne keskenään.
Kaadoin kattilasta rasva-öljyseoksen kulhoon, koska en halunnut jynssätä kattilaa. Sen jälkeen kaadoin lipeän öljyn joukkoon!! Ja yhä taas tärkeää tehdä homma tuossa järjestyksessä!!!

Seurasi antoisa vaihe. Aivan uskomatonta miten rasva ja vesiseos alkaa yhdistyä!! Siitä ei tullutkaan omituista möykkyä kulhollisessa rasvaa ;D vaan sauvasekoittimella surautellessani näin miten pohjasta nousee vaalea, kermamainen seos. Olin kuin sytkäriä tuijottava alkuasukas...
Onneksi älysin humauttaa joukkoon hajusteen. Jatkoin surauttelua ja sekoitin välillä sauvasekoittimella. Kun seos oli niin paksua, että pintaan jäi kuvioita sekoituksesta, lopetin surauttelun ja aloin kumota seosta astioihin.

Massaa oli niin paljon, että olisin voinut tehdä useamman luffasienikokeilun. Tähän yhteen hupsahtikin nyt hiukan liikaa saippuamassaa. Oli tarkoitus, että sieni jää hieman näkyviin. Mutta kyllähän se sieltä tulee käytettäessä..
Puolentoista litran mehupurkki tuli melko täyteen. Ripottelin vielä pintaan seesaminsiemeniä. Ihan vain ulkonäön vuoksi. Tykkään rouheisista jutuista. Olisi niitä voinut ripsiä enemmänkin.

Sitten alkoi nuuskuttelu ja huokailu ja ihmettely mitä sitä on omin pikku kätösin saanut aikaiseksi!! Huomenna voin leikata pötkön paloiksi ja laittaa tekeytymään. Nyt he lepää pyyhkeen alla. Ovat yhä useamman tunnin jälkeen melkoisen lämpöisiä ja ihanan tuoksuisia (pakko käydä nuuskuttelemassa).
Maltoinhan minä siivota jälkeni. Heitin tosin hanskat liian aikaisin ja pesin osan astioista ilman hanskoja. Pientä kuumotusta tuntuu, mutta pahempia vaurioita olen saanut chilistä...

Kyllä nyt iski saippuakärpänen! Voi olla, että tämä perhe on saippuan suhteen hyvinkin omavarainen..

Tuli matkalaukusta rahi

Kirppikseltä löytynyt vanha, nahkainen matkalaukku sai uuden elämän rahina. Tällaista olen halunnut ja suunnitellut jo kauan. Ei vaan nuo sopivan kokoiset ja oikean väriset matkalaukut kasva puissa..

Matkalaukku on ilmeisesti käsimatkatavaroita varten, sillä sen kädensijan alla on metallinen kyltti.

Ja jollei kuvasta erotu niin koko on 45 x 35 x 20 cm. Juuri näpsäkkä rahiksi ;)
Jalat on ostettu Rompetorilta ja petsattu tummanruskeaksi. Ne täytyy vielä lakata.
Sisällä on miehen tekemä tukirakenne. Kansi ja pohja kun ovat pelkkää nahkaa, niin ne oli kovetettava ja tuettava, jotta niihin sai kiinnitettyä jalat ja pehmusteen. Eli matkalaukku on oikeastaan "pelkkä" verhoilu.

Päälle kiinnitettiin sitten verhoiltu pehmuste. Kankaana taas tuo sama vihreäraidallinen verhoilukangas, jota löytyy meillä nojatuoleista ja divaanista.

Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa... Käytin pehmusteena lasten vanhasta patjasta leikattua vaahtomuovin palaa ja sen päälle muutama kerros vanua.
Kankaan laittamisessa olikin asetteleminen. Vekit oli pakko tehdä johonkin kohtaan. Laitoin ne pitkälle sivulle. Oli minusta paremman näköinen kuin rypytys kulmissa tai vekit molemminpuolin kulmia.. Tai vekit lyhyemmällä sivulla.. Eli pähkäilyä riitti taas verhoilun suhteen.
Tämä sitten kiinnitettiin koko komeuden päälle ja kyllä väsyneillä jaloilla on kelvollinen lepopaikka!

Eli nyt jalat rahille, kuppi rooibosta, pari tsatsikilla päällystettyä ruisleipää ja hyvä kirja...

Senkki tv-tasona

Meinasi jo unohtua tämän senkin uuden ilmeen laittaminen tänne..
Tämähän löytyi kirppikseltä samaan aikaan kuin tuo kankaalla tuunattu lipastokin. Senkissä oli jalat irrallaan ja nupit aika entiset kuten kuvasta näkyy.

Eli ei tämä paljoa laittoa vaatinut.
Pinta öljyttiin ja jalat korjattiin. Nupeiksi löytyi samantyyliset, metalliset vetimet. Pinta on hieman röpelöinen, mutta sopii kyllä ihan kivasti. Hankalinta oli löytää oikean korkuiset vetimet. Koskapa sivuilla olevat liuku-ovet eivät aukea jos vetolaatikoiden nupit on liian korkeat!!
Ja nuo matkalaukut on (ainakin toistaiseksi) säilytystilana. Väritkin käy oikein nätisti.. Sinne sopii kivasti cd-levyjä tai lankarullia... Oikeanpuoleinen matkalaukku on isoisäni peruja ja toinen on kotoisin kirpputorilta.

Tuliaisia :)

Perheen suurin ja pienin mies lähtivät reissuun suureen maailmaan. Ostoslistalle oli kirjoitettu  "krakleerauslakkaa" ja "Kaustinen Soodaa".
Nämä hoituikin mallikkaasti ja lisäksi sain avopilta palan Marimekon "Veljeys" kangasta (Heikki Orvola 1991), tervalle tuoksuvan jalkaraspin, kivan saunapariskunnan ja pussillisen piri piriä. Ja ystävältä ♥ sydämmen. Ja kuvan reunassa näkyvä sinisyys on Happy Cat viinipullo. Sain sen kylläkin tyhjänä.... ( ;D )

Nuo saunatarvikkeet ovat kuulema saunatarvikeliikkeen loppuunmyynnistä. Kyljessä nimikirjaimet SR ja vuosiluku 2001. Aivan ihastuttava pariskunta! Pitää tällätä joko pukuhuoneeseen tai saunaan.
Krakleerauslakkaa alan sutia kunhan kaivelen pääni sopukoista minne olen kadottanut osan tarvikkeistani  >:(  . Lipeän käyttöön pitää myöskin vielä jokunen tarvike kerätä kasaan.
Piri piristä annoin jo pikkupurkin isälle ja huomenna pääsen itse maustamaan.. Namskista!
Kylläpäs tuliaiset on sitten mukavia ;)

Olivat sitten poikenneet kirppikselläkin. Näistähän saa vaikka mitä...

Pähkinäistä kotikosmetiikkaa

Pähkinäkokeilut ovat jatkuneet saatuani kilon pussukkani joulun alla.
Itseasiassa olen suht lannistunut kosmetiikkapuolen kokeiluihin. Meinasin jo hylätä shamppootestaus reseptin ja kuvat. Mutta kyllähän nämä "voi ei" jutut kuuluu laittaa kuin onnistuneetkin ;)

Eli aloin laittamalla edellisenä päivänä noin desiin vettä ruokalusikalliset rosmariinia ja laventelia.
Seuraavana päivänä laitoin 4 dl kiehuvaa vettä kahden murskatun pähkinän päälle. Lisäsin joukkoon vielä pari ruokalusikallista vihreää teetä.

Annoin tämän jäähtyä ja sihtasin molemmat nesteet samaan lasipurkkiin. Tämän lasipurkin laitoin kattilaan vesihauteeseen ja kuumensin uudelleen. Joukkoon lisäsin 1tl agar-agaria. Toivomuksena saada parempi rakenne.
Pelkona oli, että joudun lohkomaan paloja, mutta toimiihan palashamppookin.. Kuvittelin että rakenne muuttuu vielä nesteen jäähdyttyä niin en uskaltanut lisätä enepää.
No, mutta! Liiallinen kiinteys oli turha pelko :( Aika liruksi jäi! Ehkä jopa ruokalusikallinen agar-agaria tai sitten esim. perunajauhoja!!
Jotenkin sain päähäni, että perunajauhoista tulisi tapettiliisterimäinen rakenne (?) niin siksi valitsin tuon agar-agarin. Ja kun sitä sattui valmiina olemaan.
Sama noiden yrttien kohdalla. Niitä oli valmiina ja ne ovat myös paljon käytettyjä kosmetiikassa. Tosin usein eteerisinä öljyinä tai liotettuna alkoholiin..
Laitoin pulloon vielä kaksi kanelitankoa ja muutaman tipan hampunsiemenöljyä.

Edelleen tuo shamppoon koostumus oli liian liru. Ei ollenkaan kiva. Tuoksu oli ihan ok. Ehkä tämä seos olisi kuitenkin parempi esim. hiushuuhteena kuin shamppoona, eli nesteenä viini tai etikkavesi? Eivät hiukset likaisiksi jääneet, mutta koska pähkinät ei juurikaan vaahtoa ja aine oli niin lirua niin pesutapahtuma ei ollut kovinkaan nautinnollinen. Aine valuu helposti kasvoille ja silmiin.
Ja ehkä sitä on tottunut liian hyvään noiden palashamppoiden kanssa ;) Vaikka alkuun olin kovinkin epäileväinen niin ne toimii ja vaahtoaa!!

Voi olla, että innostun vielä kokeilemaan, mutta toistaiseksi laitan pähkinäkosmetiikka-kokeilut jäihin ja käytän sitä vain pyykkäämiseen ja siivoukseen. Niissä kokemukset onkin erittäin positiivisia! Varsinkin nyt kun olen tehnyt huoneenlämmössä säilyvää  pähkinäpesuainetta! Laitan siitä lisää myöhemmin.

Mielelläni kuulisin vastaavista kokeiluista "kotikosmetiikan" parissa. Kommentoikaa ihmeessä..


Pähkinäshamppoosta.

Kirppiksellä

Ja taas samalla rundilla. Lähdin katselemaan josko löytyisi kankaita tai lankoja.

Hyvä löytö oli Novitan Tennessee puuvillalanka. Hinnaksi per kerä (à100 g) jäi 2€. Otin myös pussillisen Novitan Tahitia. Noin viisi 50 g:n kerää yhteensä 4€. Sille löytyy kyllä aivan varpisti käyttöä.. Kuvassa näyttää hieman harmahtavanvihreältä, mutta on oikeasti kivan sammaleenvihreä.

Toinen hyvä löytö oli kuvassa etualalla näkyvät tyynynpäälliset. Sopii sisustukseen paremmin kuin kirppikselläkään uskalsin arvailla. Ja hintaa 1€/kpl :)

Aivan täys heräteostos oli tuo punainen tunika. Vaatteen kunto on erinomainen, kuin kaupan rekiltä ostettu. Montaa käyttökertaa tunikalla ei kyllä ole takana! Koko just sopiva, eikä värikään pistä vastaan ;) Hinta 2,50€

Mihinkään turhuuksiin en sortunut ja sain taas kaupanpäällisiksi hyvän mielen!

Rouheaa kasvissyöntiä

Ja taas mennään tunnisteen `juubajaaba` alla. Eli tervetuloa "tei-jan-maa-il-maan".. Siis jaarittelen kokemuksistani ja näkemyksistäni..


Lihan jääminen kokonaan pois ruokavaliostani oli pitkä prosessi. Ensin vain jätin sen pois enkä korvannut sitä millään. Eihän sillä pitkälle pötki! Aloin ottamaan asioista selvää ja monta monituista kirjaa (ei ollut nettiä käytössä..)  luettuani kävi hyvin selväksi, että on tutustuttava papujen maailmaan.
Eihän se täysipainoisen aterian muodostaminen ollutkaan yhtään hankalaa. Kuitenkin olin tottunut tekemään ruokani, joten papujen keittely tuntui pieneltä vaivalta. Ja siinä samalla opin paljon uutta. Tutustuin moneen ihanaan yrttiin ja mausteesen. Niitä en urautuneena sekaruokailijana tullut koskaan koetelleeksi.
Papujen lisäksi löysin mm. ihanat linssit ja siemenet. Ja pikkuhiljaa on jäänyt pois ja vähentynyt valkoiset viljat ja sokerit. Pidän täysjyvästä, leseistä ja rouheista. Vihanneksiinkin on tullut laajempi skaala.
Nyt minulla on lakto-ovovegetaarinen ruokavalio ja yhä vielä löydän kaikkea uutta ja ihanaa. Uusin lienee seitan. Pitkään vierastin sitä koska seitania "mainostettiin" lihankaltaisena. Koska en lihasta edes tykkää niin syrjäytin sen testaamisen. Tein kuitenkin kokeiluja ja ihastuin. Koostumus (kikhernejauhojen ansiosta) ei ollut lihankaltainen ja lopputuloksesta puuttui ikävä lihan maku ;D

Minulla on tapana pitää vegaanipäivä ehkä noin kerran viikossa. Joskus useampi, joskus jää pitämättä... Usein silloin kun sekasyöjäperheeni pitää kala- tai liharuokapäivää.
Kananmuna ei minulle maistu enää sellaisenaan. Korvaan sitä välillä soijajauhoilla ja leivonnassa käytän luomumunia.
Sienet on terveellinen ja ekologinen lisä kasvissyöjän lautasella, mutta siinä on toinen asia mitä en syö. Jotenkin sienen koostumus muistuttaa liiaksi lihaa. Ja minulla on omia mielikuvia, joiden takia olen täysin kyvytön syömään sieniä. Taidan pitää mielikuvat ominani..
Nämä ovat minun valintani ja toimii minulla. Jos joku suunnittelee kasvissyöjäksi ryhtymistä niin suosittelen todella lämpöisesti ensin perusteellista tutustumista asiaan. On hyvä lähteä vaikka Vegaaniliiton sivuilta alkuun. Faktaa, reseptejä ja lisää linkkejä.

Kaikille soijasta kiinnostuneille suosittelen Pekka Heinäsen Sydänystävällinen soija kirjaa. Siellä on myös valtavasti reseptejä!

Minulle on soijarouhe (ns. teksturoitu soija) ja tofu (valmistetaan soijapavuista, vedestä ja suoloista) tullut osaksi arkipäivää. Soijarouhe on tehty rasvattomasta soijajauhosta puristamalla. Ei sisällä lisä- tai väriaineita. Ainahan prosessoimaton papu on ravintoarvoiltaan paras, mutta ei rouhe ja tofukaan huonoksi mene. Varsinkin jos vertaa lihatuotteisiin. Prosessoidun lihan ravintoarvot esim. nakissa..??

Ensimmäinen soijarouhekokeiluni päättyi jokseenkin syömäkelvottomaan lopputulokseen. Tämän vuoksi suosittelen kaikkia kiinnostuneita aloittamaan turvanaan jokin resepti. Sitten kannattaa aloittaa omat kokeilut :)
Maustamisessa on sen juju. Mausteita ei tarvitse käyttää paljoa, kunhan löytää ne mieluisimmat. Ja kannattaa kokeilla erilaisia yrttejä. Lipstikka, basilika, persilja, timjami, oregano...
Toiset tykkää liottaa rouheen ennen käyttöä. Minä teen niin vain jos valmistan rouheesta pyöryköitä tai pihvejä. Liotus-/keitinveteen lisään luomu kasvisliemijauhetta, valkosipulia(, tomaattipyrettä) ja soijakastiketta.
Tofuista pidän eniten AlproSoyan yrteillä maustetusta tofusta. Käytän sellaisenaan. Rapea pinta pannulla tai grillaamalla ja rouhaisen päälle suolaa ja pippuria (yläkuva). Joskus maustan enemmän. Pikaruokaa :)
Välillä on kiva ihan vaihtelun vuoksi marinoida itse maustamaton tofu.

Mutta!!! Onneksi kasvisruokailu on paljon muutakin kuin rouhetta ja tofua. Niiden varaan ei kenenkään kasviruokailijan kannata tuudittautua. Aivan samoin kuin ei sekaruokailijankaan tarvitse syödä päivittäin lihaa... Monipuolisesti!

Purnaus ja paasaus...
Minua on ihmetyttänyt se, että minä joudun kasvissyöjänä perustelemaan miksi!! Miksi en syö tehotuotettua ja hormooneilla kasvatettua lihaa.. Miksi söisin? Mihin tarvitsen nykymaailmassa lihaa?
Ihmiset kritisoivat esim. koiran syöntiä Kiinassa ja silti länsimainen tehomaatalous ei aina kestä edes päivänvaloa. Julkitulleet katastrofit lienevät vain jäävuorten huippuja!!!
Samoin joudun "todistelemaan" soijan tai yleensä kasvisruokailun terveellisyyttä. Ja silti kun minä kritisoin hormooneilla kasvatetun stressilihan ja prosessoidun ruoan terveellisyyttä, napsahtelee herneet nenään aika kiivaasti.
Mutta itseppä olen leiviskäni valinnut. Ja, voitteko uskoa, minä välillä paasaan ihan mielelläni ;) 


Monet ihmiset ennenkin ovat pohtineet samoja asioita. Mistä sitten tulee se ajatusmaailma, että meillä on oikeus käyttää eläimiä tuotteina. Toki me hoidamme (?) lemmikkimme, mutta se ei kiinnosta minkälaisessa karsinassa lautasella ollut pihvi on elämänsä viettänyt. Eikö se, että eläin luopuu kalleimmastaan oikeuta edes säälliseen kohteluun??? Lihantuotannon nimissä hyväksymme eläinrääkkäystä.. ?
Lihakarjan rehusoija (soijasta vain noin 15% päätyy ihmisravinnoksi) kasvatetaan pääosin kehitysmaissa ja raivattujen sademetsien tilalla. Karja kasvaa ja pulskistuu (ja saa myös aikaiseksi melkoisen hiilisorkanjäljen), mutta näissä maissa on aliravitsemusta koska viljelysmaat jäävät rehun ja karjan alle. Ja soija millä karjaa kasvatetaan on lähes aina geenimuunneltua.
Näillä geenisoijaviljelmillä käytetään lapsityövoimaa ja taitaa työntekijöiden oikeudet olla muutenkin aika vähissä...
Eli lihansyöjä syö välillisesti paljon enemmän soijaa kuin yksikään vegetaristi pystyy eläessään rouskimaan ;)

Puuh.. jokohan vetäisi henkeä.

                                         ○○○○○     ○○○○○     ○○○○○

Laitampa tähän loppuun yhden tosi helpon arkiruokaohjeen soijarouheversiona. Jos joku on tämän päätteksi innokas kokeilemaan ;) Ja vaikkapa tässä Keittokirjassa on muutama arkiruoka lisää kokeiltavaksi.

ITALIANPATAA SOIJAROUHEELLA

Aloitan lurauttamalla reilusti kylmäpuristettua rypsiöljyä kuumalle kasarille/pataan. Lisään ison sipulin ja muutaman valkosipulin kynnen. Jos et pidä valkosipulista, lisää silti edes yksi kynsi. Se ei maistu, mutta saa soijarouheen maistumaan paremmalle!
Sipuleita kuullotellessa lisään paprikajauhetta, rouhittua mustapippuria ja teelusikallisen kasvisliemijauhetta (Reformin luomu) sekä pari ruokalusikallista tomaattipyreetä. Chiliä laitan joko jauheena, murskana, tuoreena tai tahnana. Määrän saa päättää itse. Pieni ripaus on kuitenkin hyväksi.. Joukkoon kumoan noin 2 dl soijarouhetta. Kunnollinen sekoitus ja lisään purkillisen tomaattimurskaa, saman verran vettä ja reilusti pizzamaustetta ja kuivattua basilikaa (tuore aina parempi, mutta se vasta lopussa).
Kun seos alkaa kiehumaan pätkin joukkoon täysjyväspagettia ja jätän muhimaan. Tarkastan välillä nesteen määrää ja maistelen ja maustan. Mausteita saakin lähes aina lisätä hieman. Laitan usein myös lusikallisen hunajaa, ruokosiirappia tai intiaanisokeria.
Lopuksi lisään kaksi pussillista herne-maissi-paprikaa, jollei tuoreita ole saatavilla (tuoreet lisätään samaan aikaan spagetin kanssa). Myös hieman ylikypsät tomaatit kannattaa pilkkoa joukkoon.. Tässä vaiheessa myös tuoreet yrtit. Persilja, basilika...
Jos on kaapissa juustonkannikka niin sulata joukkoon. Tai ruokalusikallinen sulatejuustoa. Ei pakollista, mutta pehmentää makuja.

Herkullista makumatkaa :)

Täällä jorinaa herneistä.

Siemenissä on itua!

Viimeistään tammikuussa alkaa minulla idätys. Tuntuu ettei jaksa/raski kaupasta kantaa niin paljon vihreää kuin tekee mieli. Idätys on varmasti edullisin keino saada vitamiineja, kivennäisiä ja herkkua lautaselle.

Esimerkiksi ruokalusikallisella sinimailasen siemeniä saat litran ituja. Vaikka ostaisit (ja kannattaa) siemenet luomuna, niin tälle ravinnolle ei hirveitä hintoja kerry!!

Ja miten ekologinen tapa kasvattaa itse puhdasta ruokaa!! Lähi-idässä ja Aasiassa idätystä on harjoitettu jo ammoisista ajoista. Kuukausia kestävillä purjehdusmatkoilla ei päässyt keripukki vaivaamaan kun merimiehet pistivät itua poskeen. Ilmankos Kiina onkin niin suuri maa...

Idätystä olisi hyvä harrastaa ympäri vuoden, mutta ainakin minulla homma jää viimeistään kesällä. Keväällä versot kasvavat tuottaen lisää iloa ja kelien lämmettyä alkaa saada salaattia takapihalta. Ja tätä nykyä vielä aikaisemmin, kiitos kasvihuoneen :)

Minun lemppari idätettävät ovat mung-papu, sinimailanen (alfa-alfa), linssi, auringonkukansiemen ja vehnä. Kasvissyöjän kannattaakin idättää, sillä iduista saa jopa B12 ja D vitamiinia. Muutoinkin idättäminen moninkertaistaa siemenien vitamiinipitoisuuden. Siemen ikään kuin herätetään :)

Mung-papu (kuvassa liotetuja, itämään menossa olevia mung-papuja) on helppo, pieni papu jota ei tarvitse ryöpätä idätyksen jälkeen. Sisältää korkealuokkaista proteiinia, rautaa, kaliumia, C-vitamiinia...

Minä laitan kerralla noin ½ dl papuja pariin desiin vettä likoamaan yön yli. Aamulla kaadan veden pois, huuhtelen ja jätän astian kumolleen hämärään paikkaan. Huuhtelua 2 - 3 kertaa päivässä ja parin päivän kuluttua idut voi kylvettää (saa toki kylvettää useamminkin! Mung-papu pitää kylvettämisestä.) ja antaa hetken olla valoisassa. Sen jälkeen idut säilyvät jääkaapissa 3 - 4 päivää.

Sinimailanen taitaa olla yksi helpoimmista idätettävistä. Sinimailasen siemenien määrän kanssa kannattaa olla tarkka. Se 1 rkl riittää (ihan oikeasti) tuottamaan litran verran ituja. Itse aloitin näillä ja taisin tuupata desin siemeniä :D purkkiin. Saihan niitä sitten popsia...

Eli muutaman tunnin liotus, kaada vesi pois ja laita astia kumollen hämärään paikkaan. Huuhtele 2 - 3 kertaa päivässä. Parin päivän päästä kylvetän idut isossa astiassa. Irrottelen idut toisistaan ja samalla irtoilevat kuoret ja itämättä jääneet siemenet. Vielä vuorokausi idätystä. Huuhtelen kertaalleen ja laitan taas itämään, mutta nyt valoisaan paikkaan. Kun lehdet alkaa vihertää ovat idut valmiit ja voit siirtää ne jääkaappiin. Säilyy viikon. Uppoaa mukavasti salaattien ja toisten itujen seassa, sellaisenaan lautasella tai leivänpäällä. Voi lisätä myös valmiiseen keittoon tai koeta grillatun juuston kanssa..
Sinimailanen sisältää runsaasti mineraaleja ja hivenaineita. A, B, C, E ja K-vitamiinia. Sisältää myös D-vitamiinia!!
Sinimailasen toinen nimi alfa-alfa tarkoittaa kaiken ravinnon isää.

Linssi (kuvassa liotetut, kaksi päivää idätetyt ja kylvetetyt idut) on mung-pavun tapaan helppo ja nopea idätettävä. Punainen linssi on halkaistu, joten se ei idä. Vihreä on herkullisen rapsakka. Hernemäinen :)
Lisään linssin ituja esim. keittoihin ihan loppuvaiheessa. Ja tietenkin salaatteihin ja leivän päälle.
Sisältää A, B, C ja E-vitamiinin lisäksi proteiinia, runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia.

Auringonkukansiemenet  liotan yön yli ja idätän noin vuorokauden. En huuhtele kuin vasta lopuksi. Auringonkukansiemenen ituja kannattaa tehdä kertasatsi. Ne tummuvat kauemmin idättäessä ja säilyvät jääkaapissakin vain vuorokauden.
Käytän auringonkukan ituja ruoan valmistuksessa, leivonnassa ja raasteiden joukossa. Kivaa napsittavaa sellaisenaan. Laitan usein tilkan sitruunan/limen mehua itujen joukkoon ennen raasteeseen lisäämistä.
Sisältää paljon proteenia, mineraaleja, hyvä rasvoja sekä B- ja E-vitamiineja.


Vehnää käytän auringonkukan tavoin. Myös keitettynä lisäkkeenä esim. riisin tilalla. Hakkaa riisin ekologisuudessa ja ravintoarvoiltaan mennen tullen. Myös leipätaikinaan vehnänidut passaa hyvin. Tykkään myös idättää ruista, mutta sitä saan harvemmin käsiini.
Liotan vehnää yön yli, huuhdon siemenet huolella runsaassa vedessä. Jätän idätysastiaan 1 - 2 vuorokaudeksi. Ei tarvitse huuhdella idätyksen aikana, mutta astian kääntely olisi suotavaa.
Idättäminen lisää vehnän vitamiinien määrää ja tekee kivennäisaineista (kalsium, rauta, magnesium) helposti imeytyviä.

Tulevaisuudessa aijon kokeilla ainakin hampun ja speltin idätystä.
Speltin idätyksestä

Idätysastia on minulla kuvassa näkyvä muovinen putki. Päihin on erikokoisilla reijillä varustettuja kansia ja yksi reijätön. Joten putkessa onnistuu liotus sekä idätys. Myös pienemmän määrän kylvetys sujuu. Tosin sinimailasen siementen kanssa saa olla alkuun varovaisempi. Meinaavat tulla pienimpienkin kolojen läpi.
Koska minulla ei ole kuivauskaappia idätän pienemmässä tiskialtaassa. Pimeän ajaksi laitan altaan tai putken päälle pyyhkeen.
Minä olin himoinnut erilaisia purkkeja ja settejä kun löysin putkeni kirpputorilta hintaan 1 €!!!!!!!! Oli taas kirppikseltä lähtiessä sellainen olo, että olen varastanut jotain.. Kohta joku juoksee perään ja sanoo, että hintalapusta on jäänyt nolla pois...
En oikein koskaan innostunut rättipurkkien kanssa idättämisestä. Ainakin vaippaharso on hankala.. Valoverhosta leikattu keinokuituinen, ohut kankaanpala oli helpompi. Mutta kyllä tämä tuubi on tähänastisista ehdottomasti paras. Vaikka kauniista lasipurkista haaveilin, niin kyllä tuo kierrätetty muovisylinteri asiansa ajaa. On ainakin kestävä ja helppo pitää puhtaana. Hygieenisyys onkin idätyksessä tärkeää!!

Olisikohan ekologisin tapa idättää tämä idätyspussi ?  Itsellä ei ole käytännön kokemusta pussissa idättämisestä, mutta vaikuttaa kiintoisalle.



Tieto&taitoni idätyksestä on peräisin mm. Härkäpapua sarvista kirjasta, monista ja useista eri blogeista, artikkeleista, julkaisuista, yhdistyksiltä ja tietenkin itse kokeilemisesta :)