Halaavat Hattivatit

Pojan seiskasynttärit. Tuli ehkä lupailtua merirosvolaivaa tai lohikärmestä, mutta... Nyt ei ollut yhtään inspiraatiota marsipaaniart-puuhastelulle. Saatikka muuhun kakunveistoon.
Marsipaanilla kuorrutettuja kääretorttuja tehdessä on monasti tullut mieleen hattivatti... Ja säästelin ajatusta sopivaan hetkeen. Sen aika oli nyt. 

Tein pohjat sihtiruisjauhopussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Toisen päällystin sitruunahillolla ja toisen karviaismarjahillolla. Toiseksi täytteeksi kermavaahtoa maustetulla rahkalla. Sitruunaan lime-valkosuklaata ja karviaiseen kunigatarta. Vaahtoa topakoittamaan vaniljakreemijauhetta. Kun en taaskaan muistanut ostaa testattavaksi vegeliivatetta...

Kääretortut kannattaa päällystää kreemillä tai kermavaahdolla. Kakkupohja kuultaa muutoin läpi.
Juuri tässä kaavilointi ja päällystysvaiheessa laski astianpesukone vedet allensa. Heiluin sitten mopin ja kaulimen varressa vuorotellen. Huoh! Omat silmät oli kutakuinkin yhtä rinkulana kuin hattivattien Kick-silmät kun sain homman päätökseen.

Isoooo haliiiii...

Sopimus Oppisopimuksesta..

.. allekirjoitettiin tänään!!!!
Helmikuun seitsämäs alkaa kaksi vuotta kestävä taival, jota kirjaan (toivottavasti) ahkeraan myös tänne (Tunnisteena oppintie). Lähinnä itselleni oppimateriaaliksi ja oppimisen tukemiseksi. Toki iloitsen jos sepustuksistani on jollekkin hyötyä. Ja kaikki huomiot ja kommentit ovat tervetulleita!!

Aloitan siis oppisopimuskouluttautumisen käsityökeskus Pumpuliinassa. Kouluttajana toimii Ylä-Savon ammattiopisto. Minusta "tulee isona" virikeohjaaja. Artesaanikoulutusta hieman räätälöiden.
Olin viime perjantaina tutustumassa työpaikkaan ja paikkakuntaan. Vaikuttaa erittäin lupaavalta ja mielenkiintoiselta. Haastetta antaa noin 100 km:n työmatka / päivä. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi ja asennoituminen auttaa.. Kun on niin monta vuotta haaveillut tästä asiasta, niin pidempikin matka olisi ollut sulateltavissa.

Tänään käytiin läpi työpaikan tarpeita ja myös mitä minun pitäisi oppia saadakseni paperit kouraan kahden vuoden kuluttua. Hmmm... Monta uutta kädentaitoa, tekniikkaa, materiaalia, valokuvausta... Keskimäärin neljä päivää kuukaudessa opintoja koululla, muuten työskentelen ja opiskelen työpaikalla. Ja saan palkkaa. Arvaattekos, että olin loppumetreille asti varma jotta jostain suunnasta menee pieleen.... Että ei voi asiat näin sujua... Tänään olen työn lomassa huokaillut varsinaisesti mitään mistään tajuamatta. Ihan hirrrrrween sekasin.. Taitais olla tähän kohtaan sopiva hokema. Ja ei haittaa... :D Okei.. hysteriaa?

Jos hieman taustoja:
Eli aikaisempaa kokemusta virikeohjauksesta minulla hieman on. Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Vedin pienryhmää, jonka päivittäisiä toimintoja suunnittelin. Siinä ohessa myös pienimuotoista tuotesuunnittelua. Mietin heille sopivaa askarrusta, mitä pystyisi laittamaan myyntiin. Me myös ulkoilimme, pelasimme ja harrastimme muuta mukavaa.
Tämä työ oli ajoittain raskasta, mutta siitä huolimatta se antoi enemmän kuin otti. Olin murheen murtama kun jouduin jättämään ryhmän, johon olin tutustunut parin vuoden aikana jo melkoisen hyvin. Oppinut, niinsanotusti kaikki metkut ;) Ja mikä tärkeintä; he tunsivat minut ja tiesivät mitä päivältä odottaa.
Työharjoittelijana olen ollut myös vanhusten ja lasten viriketoiminnassa. Ja nykyisessä työssäni olen mm. avustajana lasten käsityökoulussa.
Kuten aikaisemmin mainitsin; koulutuksen saaminen on ollut monen, monen vuoden ajan toiveena ja haaveena. Perheellisenä ja asuntovelallisena en ole voinut harkita varsinaista koulunkäyntiä. Myöskin omaehtoiseen koulutukseen sain työvoimatoimistosta tyrmäyksen. He eivät tue kouluttautumista tälle alalle, koska (päättävän virkailijan mielestä) tälle alalle ei löydy töitä. Minä (luonnollisesti) olen tyystin eri mieltä. Uskon, että tulevaisuudessa virkistystoiminnan arvostus nousee ja mm. tulevat eläkeläiset haluavat harrastaa entistä enemmän.. Voisin paasata tästä maailman tappiin, mutta säästetään jotain seuraaviin sepustuksiin!!

Niin.. Kirjoituksen punainen lanka joskus karkailee, mutta HuuHaaMaassa se on sallittua...
Siis... Kädentaidot, tai ainakin käsillä tekeminen, on verissä. Tai jossain kromosomissa tai dna:ssa.. Kun ihminen ei voi olla tekemättä tai ajattelematta askarruksia niin pakko sen on olla luonnehäiriö. Jota sitten olen apinan raivolla pyrkinyt toteuttamaan.
Olen omatoimisesti ja muutamia kädentaitokursseja käymällä tutustunut erilaisiin materiaaleihin ja työskentelytapoihin.
Kävin myös Startti yrittäjäksi - kurssin. Lienee jokaisen käsitöitä harrastavan unelma saada tehdä harrastusta ammatikseen. No, tehtiin laskelmat ja hoksattiin, että pelkästään käsitöitä myymällä ei elä. Ja ne tilatkin puuttuu :/ Ajatuksena oli myydä kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita ym. ekosuodattimen läpäissyttä tuotetta.. Mutta, mutta... Siihen oheen pitää saada muutakin, jotta yritys pystyy maksamaan laskunsa. Eli mappi öötä ei kaivettu esille. Siltoja ei ole poltettu. Ovia ei suljettu.

Laitan tähän ensimmäiseen opintien sepustukseen omakuvani. Tästä kuvasta on vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Jollei jopa neljännesvuosisata... 8o
Kuvan ottamisen aikaan olin töissä valokuvausliikkeessä. Minusta piti tulla valokuvaaja/valokuvan valmistaja. Mutta ei tullut, ei.. Liikkeen omistaja, Tapio Tikka, pyysi minua muutamaan kuvaan. Hän osallistui kuvilla kilpailuun ja voitti kultaa. En voi sitä omaksi ansiokseni lukea, mutta onhan sillä kiva kerskua ;) Palkkioksi sain itselle kaikki kuvat.
Koetan näitäkin sepustuksia kuvittaa. Jollei ole ajankohtaista rekvisiittaa niin mietin laittavani kuvia vanhoista tuherruksista.. Katsotaan mitä löydän ja mitä ilkeän laittaa!
Jatkan opintiellä. Aika näyttänee kuinka mutkaista tai tasaista matkasta tulee.

Kassi goes HuuHaa

Ikioma pallukkalaukku. Pössykkäni. Valmis. Vihdoinkin.
Tässä onkin ehtinyt jo tovin laukuttaa. Testilaukkujakin on tehtynä... Ihan kivoja, mutta itselle halusin jotain suuuuurempaa, jotain olalla pidettävää...
Laukkuosio oli jo valmiina odottelemassa. Tehty mustasta matonkuteesta. Oli onni löytää tosi kapoista kudetta. Seiskalla kudottavissa. Jollei sellaista löydy, niin voisi ajatella esim. mini-ontelokudetta.
BTW: Kehuin tilanneeni metallisen seiskakoukun, mutta tulikin eioota :( Eli etsin yhä. Jos on vinkkiä metallisista seiskan ja kasin virkkuukoukuista niin kommenttia!!!

Nyhräsin viikon kassinkahvoja mietiskellessä. Melkein jo lähti tilaus kassinkahvakauppaan, mutta sinnittelin ja tilasin puuhelmiä. Kun nuita helmiä muutenkin tuli tilattua...
Sitten hoksasin tuon putkilon neulomisen/virkkaamisen. Ilmeisesti silloin oli tarvittava määrä sulakkeita, koska valoja alkoi napsahdella vintille ja tulosta tulla. Ja vieläpä aika napakkaan tahtiin :)

Ensin neljä silmukkaa.

Jokainen silmukka virkataan ja silmukat jätetään koukulle.

Koukku vedetään pois silmukoista. Pidä irti päästettyjä silmukoita sormien välissä jotteivät karkaa. Kude/lanka viedään takakautta ensimmäiselle silmukalle. Virkkaa uudelleen jokainen silmukka.
Silmukat jää aina koukulle ja seuraava kerros tehdään samoin: vedetään koukku pois ja virkataan jokainen silmukka uudelleen.

Tällaista pötköä pitäisi tulla.

Tein myös tällaisia pyörylöitä..

..sitten laitoin helmiä.

Liitin pyörylät pötkylään helmien avulla.

Ja ompelin pyörylät kiinni kassiin, huokaisin ja join pullakaffet.

Kaapin päällä..

.. ja kainalossa. (Huom! Ihanat maatuskat ;))
Ja tyytyväinen kassinkantaja! Kantelee ihan omaa disainia ;)
Jokunen langanpätkä täytyy näemmä vielä päätellä...

Punapensasta ja yrttiä

Rooibos on ihanaa!! Ja vielä ihanampaa on, että siitä löytyy paljon makuja reiluna ja luomuna. Tämän hetkinen lemppari on tuo Veriappelsiini. On hyvää myös kylmänä. Rooibos ei hautuessaan ja jäähtyessään muutu kitkerän makuiseksi niin kuin useat teet. Keitänkin sitä pressopannullisen ja pari kuppia menee lämpimänä, loput jääkaappiin ja "jääteenä" myöhemmin.  Ja voi litkiä pitkin iltaa. Massu kiittää, eikä mene yöunet. Ainakaan rooiboksen takia.
Nyt makusteltavana tuo sitruunaruoholla maustettu rooibos. Voisi olla kylmänä, sitruunavedellä blantattuna mukava kesäjuoma...?
Joulun alla löysin s-ryhmän kaupasta paketillisen "ILO"a. Etsin jotain uutta teetä työpaikalle.
Stina - Ilo ei ole teetä vaan yrttijuomaa. Uteliaana otin testiin ja olen tykännyt todella paljon!!!
Paketissa neljä makua. VALO: Nokkonen ja sitruunaruoho. RAIKAS: Kaakaopavun kuoria ja piparmintun lehtiä. MAKEA: Lapacho-yrttiä, omenan palasia ja aromeja. LÄMMIN: Kanelin palasia, inkiväärin palasia, kaardemummaa, neilikkaa ja pippuria.
Netistä en löytänyt tästä yrttijuomasta mitään. En edes maahantuojan: Nordqvistin sivuilta. Enkä ole muista kaupoistakaan onnistunut paikallistamaan pakettia... Ja tämä yrttijuoma on teen kanssa samaa hintatasoa. Pitäisiköhän hamstrata loppumisen pelossa :P
Jos teillä on joku hyvä yrttijuoma tiedossa, niin vinkatkaa ihmeessä. Olen vallan ihastunut näihin!

Pieniä mummoja

Mustat mummelit tulivat ja valloittivat..

Näissä on aika iso keskireikä, joten oli käytettävä helmihattuja. Ja eipä tullut yhtään hassumpia :) Nuo vihreät ovat tyttärelle.

Ja taas soi päässä:
Vanhoja mummojaaaa ♫ ja niiden sisällääää ♪ on uusia mummojaaaa ♪ ♫

AppelsiiniKorennot

Mietiskelin kesäkorentoja. Jotenkin miellän heijastinsiipisen korennon talveen.. Vaikka onko sillä periaatteessa mitään väliä? Mutta siitä se ajatus taas lähti korennonkevein siivin liihottelemaan. Tässä testauksen tuloksia.

Sivet on leikattu vahakankaan palasista. Tunnistaako kankaan..?
Minusta niin mukavan näköisiä, että taidan penkoa lisää vahakangastilkkuja.. Innostuin tästä ensimmäisestä onnistuneesta kokeilusta niin, että jämähdin siihen.

Vielä on muutama materiaali testaamatta. Niiden käyttökuntoon saamisessa on hiukan enemmän työtä...

Tein myös heijastinsiipisiä lisää.
Tilasin viikolla aivan ihania helmiä. Tässä olen käyttänyt metallisia-, kirkkaita- ja särölasihelmiä.
Näihin jää koukkuun todella pahasti :) Etsin alituiseen villalankoja, helmiä, helmihattuja... Ja siipimatskua!


Laitan tähän loppuun vielä kuvan korviksista, jotka sain Tellervon Turinoista. Ovat olleet ahkerassa käytössä :)
Kevyet ja kauniit. Yksinkertainen, mutta aivan ihastuttava idea.

Lujaa Laatua - Lada

Miten voi olla niin täpinöissään Ladasta? Helposti, huomasin!
Kirppikseltä löytyi retrovihreä, poljettava ompelukone. Merkkiä Lada. Pikaisen googlettamisen jälkeen selvisi, että aikanaan niitä on pidetty hyvinkin kestävinä...

Tällainen... Tuon koneen saa pöydän sisään ja kansi vasemmalla kääntyy pöydänkanneksi. Ja ovi tietenkin kääntyy kiinni.
Kaikki vaikutti ehjältä hihnaa myöten. Pöydästä ei puutu kuin pari liuskaa viilua, muutoin vain puunausta vailla.

Ei muoviosia....

Olenko minä jotenkin kieroutunut, mutta minusta tämä on kaunis...

Sisältä paljastui paaaaljon kaikenlaista kivaa! Kuvassa inventaario vasta puolivälissä.
Peltirasia, jossa ohjekirja (saksaksi...), lisäosia (erilaisia paininjalkoja, varaneuloja yms. tarpeellista..), kamala määrä ompelulankaa, kirjontalankaa, villalankaa, mielettömästi erilaisia neuloja, virkkuukoukkuja, nappeja, neppareita, nauhoja... Ja tuo litteä metallirasia sisälsi injektioruiskun neuloja? Liekköhän edellisellä omistajalla diabetes tahi joku riippuvuus? No, heh... Pitäisiköhän ne keittää ja laittaa talteen vai hävittää..?

80 € maksoi Lada. Ja ei minun mielestä paha. Varsinkin jos kone toimii :DDD En ole vielä päässyt testaamaan. Mies hivelee ensin pinnan jollakin aineksella..
Tämä tulee minun työpöydäkseni. Ja sopii niiiin hyvin meidän puna-vihreään sisustukseen. Puuosat nyt olisi voineet olla hieman tummempia, mutta ei saa olla liian täydellistä ;)

Ja ostin minä vielä pahvilaatikollisen materiaalia. Eli lootasta löytyi muutama hopeinen pikkulusikka, koristeellisia haarukoita ym.ym. Ankaran !! puunauksen jälkeen pääsee treenaamaan uraa Uri Gelleriksi..

Ainakin nämä penkaisin laatikosta heti käyttöön. Kiva tuo pikkuveitsi :)

Tämän nappasi poika itselleen. Kompakti lusikka-haarukka-veitsi-pullonkorkin-purkinavaaja.

Tunnustuksia ♥

Sain herkullisen tunnustuksen Nuhaisen Vähemmän uutta, enemmän vanhaa blogista. 

Näiden saaminen lämmittää mieltä, vaikka vastaileminen on ollut hieman hidasta. Johtuen pätkittäin toimivasta muististani ja kaikenlaisesta muusta härdellistä mitä nyt milloinkin sattuu viemään ajatuksia kaukaisemmille raiteille :) 

 

Ja vastaukset liittyen tunnustukseen:

1. Lempiväri  Pidän väreistä. Ja varsinkin voimakkaista väreistä. Eniten minuun vaikuttavat punainen, vihreä ja tummanruskea.
2. Lempieläin  Taitaa olla kissa... Tosin pidän kyllä jälleen kaikista eläimistä ;D Ehken öttiäiset, hämähäkit ja muut vastaavat ovat niitä joista en niin kauheasti piittaisi läheisyydessäni. Omalla tavallaan upeita nekin..
3. Lempinumero  Oliskohan 8. Tai ehkä 69... Viime aikoina olen tykästynyt numeroon 78 ♥
4. Paras alkoholiton juoma Vesi
5. Facebook tai Twitter Veispuukin koukuttama..
6. Intohimosi Käsillä tekeminen ja tekemisten pohtiminen on elämänehto.. rokkenroll, suklaa.. Listasta saattaisi tulla kamalan pitkä...
7. Lahjojen antaminen vai saaminen   Molemmat hykerryttää
8. Mieleisin kuvio tai muoto 8 Päättymättömyyden ja ikuisuuden symbooli. Pidän myös itämaisista ja kelttiläisistä kuvioista, symbooleista ja kiemuroista.
9. Paras päivä viikossa  Meneillään oleva
10. Lempikukka  Unikko. Auringonkukka.

Ja tunnustus menee eteenpäin seuraaville:

Olen muutaman viikon seurannut blogeja nimeltä Aarnilintu, Omakoppa ja Puikko Hukassa.  Kaikissa paljon mukavaa hyvällä asenteella!
Jonkunaikaa seurattu  Jokkemaa jaksaa ihastuttaa aina.
Karppaus ja perhe blogin kotiäiti on oikea tehopakkaus. En karppaa, mutta olen seurannut blogia alusta asti ja jaksan jatkuvasti hämmästyä aikaansaapaa touhutätiä ;) Rispektiä.
Pientä kotoilua blogista sain lisäinspiraatiota alkaa saippuan tekemiseen.

Pidän Hörvelön kuvahavainnoista ja olen mieltynyt myös Tellervon turinoihin.
Takapihan yrttikasvit on tosi kätevä. Mielenkiinnolla odotan jatkoa :)
Ja ihka uusin tuttavuus Sattumasoppa ihastuttaa suuresti! Käsitöitä ja kissoja... Kissakuumeeni on valtava...

Tässäpä tälläerää :) 

Kukkasia sain lokakuussa (kylläpäs aika rientää..) Pieneltä Kotoilijalta, joista myös kiitokset!!

Otan kukat nöyrin mielin vastaan. Linkitän tähän vastaukset aikaisemmasta postauksesta.