Mallasleipä

Sain töissä herkutella ihanalla mallasleivällä.
Pyysin pikimmiten ohjeen. Onnistuin mielestäni hyvin, vaikka leipä olikin täysin erimakuista kuin leipurimestarin leipoma.
Alkuperäisessä mallasleivässä oli mukana kaljan mäskiä, joten se oli huomattavasti tummempaa ja aromiltaan erilaista. Kertakaikkisen herkkua!!!
Mutta eipä tullut yhtään huonoa tästäkään. Maku muistutti hieman ruispaahtoleipää...
Seuraavalla kerralla lisään siemeniä joukkoon. Kurpitsaa ja auringonkukkaa ainakin. Ja kuvittelisin, että maukasta tulisi maustamallakin. Kuminaa? Puolukoita tai karpaloita?

MALLASLEIPÄ

Juuri:
1 l kaljan mäskiä + 1 dl mallasta TAI
8 dl vettä + 2 dl mallasta
2 dl ruisrouhetta
2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
50 g hiivaa
½ dl siirappia

Sekoita ainekset keskenään, peitä astia esim. liinalla ja jätä sipattamaan yön yli. Tai tee aamulla sipatus ja leivo leipä illalla.

Alustamiseen:
½ dl siirappia
1½ tl suolaa
Ruisjauhoja
Sämpyläjauhoja
Vehnäjauhoja

Voitelemiseen (siirappi)vettä.

Jauhoja tulee yhteensä noin 1½ litraa. Minä annoin koneen alustaa kunnes taikina oli nosteltavissa kaapimella leipävuokiin. Jos alustat ja teet leivät käsin, tarvitset varmaan koko määrän jauhoja. Minulla meni varmaan hieman vähemmän.
Ruisjauhojen osuus oli n. 3 - 4 dl. Kaapissa olevat sämpyläjauhot olivat aika vaaleita ja rouheisia, joten laiton niitä eniten ja loput hiivaleipäjauhoja.

Voitele ja paista 200 asteessa 15 minuuttia. Pienennä lämpö 175 asteeseen. Minun vuokaleiville riitti puoli tuntia.
Anna jäähtyä ennen kuin leikkaat. Malttamattomina leikattiin toinen leipä viipaleiksi vielä kuumana ja se hieman mureni ja levisi... Mutta jäähtyneenä tulee noin sieviä viipaleita!

Minä innostuin muutenkin noista maltaista ja suunnittelin jopa mämmin tekemistä itse. Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että meidän viisihenkisessä perheessä kaksi syö mämmiä. Ja niistäkin toinen vain jos se on peitelty vaniljakastikkeeseen. Joten taidan pitäytyä näissä leivissä jotten joudu syömään mämmiä juhannuksenakin!

Omatoimista selänpesua

Lisää pompuloita ja nyt juuttinarusta virkattuna. Näillä lähtee kutinat selästä!
Kokeiltiin useita versioita, mm pyöreää. Mutta tuo kuvassa päällimmäinen tuntuu nyt parhaimmalta.
Pompuloita on neljä rinnan ja kuusitoista kerrosta. Kädensijat, eli vetimet ;) ovat tarpeeksi pitkät, ettei tarvitse venäyttää olkapäätään selkää pestessä.
Tekeminen on hiukka pöllyävää puuhaa, mutta esimerkiksi kesällä, ulkosalla tämän virkkaa hetkessä. Melkeimpä huomaamattaan...
Vink, vink; on muuten varmasti mieluisa mökkituliainen!! Vielä tervasaippua mukaan, niin eiköhän ala sauna lämpenemään!

Pääsiäistä

Tehtävänä huovutettu pääsiäisliina.
Mietiskelin kuviota aikani, mutten päässyt ensimmäisestä mielikuvasta eroon. Narsissit, kevään pienet auringot. Little rays of sunshine..
Aihe päätetty, ongelmana enää sommittelu.

Naputtelin kuvioita neulalla kiinni.

Huovutin ankarasti..

..liinaa ja tötteröitä. Kissojakin..

Tällaista tänä pääsiäisenä. Hieman tuli mieleen eräs toinen makoisa pääsiäinen. Pitäisiköhän tuulettaa pääkoppaa ja keksiä ihan tuoreita ideoita ;)
Mutta olipa mukavaa pitkästä aikaa lutrata!!!

Vaihteeksi kolmion muotoisia kransseja.
Mukavia mämmikelejä ja sulavia suklaamunia kaikille.

Tsek-tsek

Pientä koontia pikaiseen parin viikon touhuilusta..
On ollut ongelmia kuvien saattamisessa eetteriin sekä myöskin keväinen -ennytjaksa- fiilis. Jota paikkailen teho-bee kuurilla. Ja kun hetkellinen energiapiikki on iskenyt olen leiposkellut, siivonnut (raikonnut omia tavaraläjiäni), kokkaillut, lenkkeillyt.. Blogiin en ole malttanut paneutua. Päivitysten puute tekee blogista melkoisen tylsän, mutta eiköhän näitä ala taas ropista..

Edellisenä perjantaina (9.3.) meillä oli pajapäivä jolloin teemana oli pannulaput, -aluset, tuftaus, kassit...
Yksi virkattavista kasseista oli muunnelma omasta pallukkalaukusta ja Novitan kevään 2012 lehdessä olleesta Hanko-laukusta. Eli uudesta kierrätyspuuvillaisesta (50%) langasta virkattu ja neulottu kassi. Novitan sivuilta en löytänyt kuvaa, mutta esim. täällä sitä on virkattu.
Vaikka Hanko on kierrätyslankaa (50%) niin se on löyhäkierteisenä ikävää virkata. Ja koska meillä oli hyllyssä Putkislankaa (Toikalta) niin käytin sitä. Ja valkoista. Itselle en valkoista olisi valinnut, mutta on kyllä ihan mukava ja raikas. Ja kassinhan voi nakata pesukoneeseen...

Hanko-laukusta poiketen pampulat ovat ympäri kassia ja pohja on tehty koripohjan tyyliin. Letitys "kuroo" mukavasti kassinsuuta pienemmälle. Metallisoljet ovat myös hillitymmät kuin hanko-laukussa.


Viikolla tutustuin kassinteon ym. lomassa myös ensimmäistä kertaa tuftaukseen. Kuvassa näkyy hurjan tekninen tuftauslaite

Ei niin kovin innostavaa? No, se onkin nurja puoli..

Tuftauslaitetta ja kehikkoa ei tarvitse itse hommata. Kässäkeskuksiin voi raijata (jämä)lankansa ja tuftata niistä taidetta. Nuo ovat tyyliin lastenhuone, mutta mahdollisuudet ovat rajattomat. Ajatelkaas jotain mustavalkeaa... Tai kirjavaa tyyliin Van Gogh...

Kirjavasta aasinsilta Kirjavaan Kanaseen :) Eli 19.3. pääsiäiskoristepajassa kotkotettua.

Eikö ole symppis :) Ei ole minun tekemäni, vaan Paula Toivaisen. Minun ope/pomo :)
Kananen on tehty kierrätysmateriaalista. Vanhoja huopatakkeja kirppikseltä on purettu palasiksi ja pesty. Paula suunnitteli ja tehtiin kaavat. Koottiin materiaalit tarvikepaketteihin. Kanoja oli keltaisena, oranssina, valkoisena...

Etualalla, vasemmalla näkyy patalappu. Sekään ei ole minun käsialaa, mutta otin sen kuvaan mukaan noiden palluroiden takia. Kun näin pannulapun niin tuli heti mieleen, että tuolla tyylillä tulisi roheva pesulappu. Oikealla onkin ensimmäinen versio nypykkäpesulapusta. Ja jatkoa kyseiseen aiheeseen on tulossa....

Eli kun taas kynnelle kykenen laitan lisää pääsiäisjuttuja. Ja teemalla sauna on myös luvassa erilaisia pähkäilyjä pitkin kevättä. Betoniinkin meinaan jossain vaiheessa syöksyä :P

Arvaakos joku mitä nämä ovat ja mitä niistä tulee? Ne eivät ole mustan kanan helttoja..

Liukas opintie

Eipä ole puuttunut vauhtia ja vaarallisia tilanteita opintieltä. Ja nyt en viittaa Reijo Mäen äänikirjaan, jota kuuntelen matkustellessani.. Vaan vierailin viimeisenä (?) lumimyräkkäpäivänä penkassa autoineni. Loivasti kaartavassa alamäessä hypähti auto pois urista ja alkoi heittelehtimään. Eipä sitä enää saanut hallintaan. Aina kun yritin takaisin omalle kaistalle, alkoivat urat heitellä autoa sinnesuntänne. Näkyvyys oli olematon ja tiessä kaarre, joten pidin parempana ajaa penkkaan kuin vastaantulijan nokkaan.
Ehdin lapioida penkaa pois auton edestä, kun paikalle osui avolavallaan pelastava teiden ritari, joka nykäisi minut pois penkasta ja pääsin jatkamaan matkaa. Omin voimin sieltä ei olisi ponnistettu. Kiitos kymmenennen kerran...
Suht pienillä vaurioilla selvittiin. Irronnut helmalista ja pohjapanssari. Ja etusäleikkö, sekä etuosa täynnä tiukkaan pakkaantunutta lunta. Näin ollen ilma ei kiertänyt ja moottori nosti lämmöt. Seuraavana aamuna käytiin autopesulassa, joka sulatti osan. Loput vei aurinkoinen keskiviikkopäivä työpaikan parkkipaikalla :) Ja minä sain aivan ihanaa kasvissosekeittoa ja tuoretta porkkanarieskaa. Kyllä on ihanaa, että on työpaikka missä lellitään ihan pilalle ja jonne on aina niin mukavaa päästä.
 
Kummastusta herättää, että valon lisääntyessä alkaa minun sisäisen solariumini lamput välkkyä. Vaikka valon lisääntyminen on periaatteessa positiivinen asia ja odotan innolla kasvaariooni päsyä, niin kevät ei ole minulle sitä parasta aikaa.
Lenkkipolkupsykologina olen miettinyt, että olisikohan hieman käynnistysvaikeuksia talvihorroksesta? Talvi menee käpertyen sisälle. Kirjaimellisesti. Omaan itseen, samoin kuin sisätiloihin.
Tämän talven vyyhtiä keriessä on tullut vastaan muutamia ylimääräisiä solmuja. Ennen opintien kuvioiden selviämistä olin jäämässä työttömäksi ja raha-asioista selviäminen muodosti sekavan vyyhden. Nyt tunnenkin itseni alituiseen järjettömän onnekkaaksi.
Onnellisuus on asia jota on yllättävän vaikea sisäistää. Välillä sitä ei tunne ansainneensa, sen pelkää samantien juoksevan takaovesta karkuun tai muutoin olevan silkkaa kuvitelmaa. Miksi ihmeessä on niin vaikea nauttia lyhyistäkin onnenhetkistä? Sen sijaan ilolla liu`umme kriisistä kriisiin. Onnensirpaleet haavoittaa..
Että semmoista juubajaabaa ja ajatuksen siemeniä tällä kertaa. Jospa jotain itäisi ja kasvaisi kesän mittaan..

Tämän kevään-kesän opiskelusuunnitelmaan on hahmottunut seuraavaa:
Suomalaista kulttuuria (koululla)
Plastista sommittelua (töissä)
Kudotun tuotteen valmistus (t)
Ohjaustoiminta (t)
Asiakastyön valmistaminen (t)
Ohjaustoiminta ja asiakastyön valmistus jatkuu vielä keväällä 2014. Voi, miten tuntuu kaukaiselta...

Kulttuuri pitää sisällään Ylä-Savoa, esineistöä, vaatetusta, asumista, ruokaa, elinkeinoja.
Plastinen sommittelu sisältää paperia, savea, villaa, luonnonmateriaaleja..
Kudonnassa kankaan rakentaminen, kutominen ja viimeistely.
Ohjaustoiminnan perusteet; kurssit eri ikäryhmille ja eri kohderyhmien ohjaaminen.
Asiakastöissä tietenkin erilaisten asiakastöiden suunnittelu ja valmistus.
Puuh....


Seuraavaksi haluan jakaa kanssanne maaliskuun näyttelymme Pumpuliinassa. Kannattaa käydä katsomassa, jos osuu lähiseuduille.
Pajunäyttely  väistyi ja tilalle saapui kierrätyskorut. Arvatenkin olen ihan täpinöissäni ja laittelin heti omat kirppikseltä haalitut lusikat ja haarukat  likoamaan. Mutta ensin taiteilijasta ja sitten kuvia tuotannosta..

Tämä on ehdottomasti porukan kaunein haarukka..

Vaikka ei yhdessäkään näissä mitään vikaa ole...

Voisin kietaista ranteeseeni lusikan taikka haarukan..

..ripustella pikkulusikoita korviin

ja täyttää sormetkin aterimin.

Paljon muutakin toki näyttelystä löytyy.

Kuten Karhunkaatamat. Hirvenluukorut.

Keltainen leski.. Shamppanjalla on tarinansa, kuten myös koruilla.
Ei sirpaleita luontoon, vaan hiotaan ne koruiksi!!!!

Vitriinissä, etualalla olevan kaulakorun tarina (nimi onkin Elämäntarina) on kiehtova. Edessä oleva lehti on korun haltian lapsuuskodin maitokannusta. Oranssit kivet koulun tiilistä, valkoiset liiduista tehtyjä.. kaikki osaset kertovat pienen tarinan..
Takana, niskassa on koripallosta tehtyjä helmiä.. Ai miksi? Korun omistajan mies harrastaa koripalloa ja on -kuulemma- aina hieman "niskan päällä".

Vanhoista vinyylilevyistä saa muutakin kuin sulatettuja kulhoja.

Kaikkien näiden kiusausten ja houkutusten keskellä "joudun" seuraavan kuukauden viettämään. Voi minua raukkaparkaa...

...miten tästä selvitään...

Jospa vaikka hinkkailisi vadillisen lusikoita ja haarukoita kiiltäväksi. En kuvittelekkaan pystyväni samaan jälkeen kuin yllä oleva taiteilija, mutta pakko on päästä koettamaan. Harjoituskappaleistahan voisi tehdä vaikka kädensijoja tai naulakoita... Suunnittelee hän..