sunnuntai 28. elokuuta 2011

Iso-isompi-kangaspuut

Aloitin työt Käsityökeskuksessa ja pääsin tekemään tuttavuutta kangaspuiden kanssa. Aiempi tutustuminen tapahtui tehdessäni puolisen metriä kuultokudosta. Kuultokudoksen kuvion luonnos näkyy täällä. Siitäkin on kulunut.. liian kauan!
Lähestyin kangaspuita varovasti takaa. Kuitenkin hieman viistosti, etteivät ne säikähtäisi ja potkaisisi.. Saatikka purisi! Helpotuksesta huokaillen pääsin kangaspuiden eteen ilman suurempia vaurioita. Miten ISO käsityövempele.. Aaaah...
Yhdessä kangaspuussa oli valmiiksi luotuna kauniin vihreät villalangat. Ne vetivät puoleensa sietämättömällä tavalla..
Ja kun tein alkusolmuja päätin, että otan kangaspuuta luhasta. Jospa homma sopisi minun pirtaani ;)
(Luha on se millä "jyskytetään" ja pirta on siinä kiinni oleva metallinen osa, jonka väleistä loimilangat pujoitetaan.)

 Ompa näppärän näköiset alkusolmut..

Alku aina hankalaa, kohta sukkula kiitää viriössä...


Neljä polkusta käytössä. Eli nuo polkuset nostavat niisiä (niidet ovat lankalenkkejä, joiden läpi loimilangat pujotellaan) tietyssä järjestyksessä ja näin muodostuu tietynlainen kuvio. Tietty...


Väreiksi valitsin kolme vihreän sävyä, joita vuorottelen kuvassa näkyvällä tavalla.
Homma on mukavaa, suorastaan koukuttavaa. Ihanaa nähdä työnsä jälki! Vaikka se tietysti voisi olla hieman tasaisempaakin, mutta annan itselleni armoa.... Tässä työssä ei muuten "jyskytetä" tai "paukuteta" puita, vaan vedetään lanka tyynen rauhallisesti toisten lankojen seuraan. Niin, että lankoja on 4 kpl / cm.

Kyllä on helppoa aloittaa homma kun loimet on valmiina! Itse pääsen oppimaan loimien asettelua työn puolesta -mitä mielenkiinnolla odotan- mutta jos haluaa tehdä itselleen tietynlaisen /-värisen maton tms. niin eikun Käsityökeskukseen "jyskyttämään". Saa kangaspuut lähtövalmiina ja kartan mukaan..

Vinkkinä: ei kannata aloittaa shaalin tekoa kun on sata muuta hommaa rästissä. Ainoa mikä tässä ärsyttää on se etten ehdi puiden ääreen tarpeeksi usein. Tunti silloin, toinen tällöin.. Käsialakin olisi varmasti tasaisempaa jos kertalouskutuksella (..seliseli...) pääsisi tekemään.
Mutta kun aurinko paistaa (no, ei ainakaan sada) on mentävä pihaa tasoittamaan (plääh..), kiviä pyörittelemään (huh!) ja kukkapenkkejä muokkaamaan.
Vielä muutama rupeama ja shaali alkaa olla likipitäen sopivan pituinen.


Metsätähti-pitsikori

Napsahti postissa Kauhavan Kangas-Aitan uusin hinnasto. Ovat mieluisia hinnastoja, koska mukana tulee kivoja ohjeita. Nytkin iskin silmäni Lilli-ontelokuteesta virkattuun pitsikoriin. Nätti. Ohje ei ole vielä Lankatavaratalon nettisivuilla. Tulnee sinne myöhemmin? Ja toivottavasti korjattuna!!
Onneksi tein koria ensin töissä ontelokuteella. Videonauha on niin hankalaa virkattavaa, että olisi saattanut jäädä tekemättä. Eli pääosin ongelman tuottaa neljäs kerros. Pylväitä käsketään tekemään kaksi, kun niitä mielestäni tulee yksi! Purin työn neljä, viisi kertaa ennen kuin hoksasin missä vika ja kori alkoi nousta oikealla tavalla. Kun silmukoita on liikaa, niin arvaahan sitä mitä siitä tulee..




Tuon korin virkkasin kaksinkertaisesta videonauhasta koukulla numero 5. Korin korkeus on korkeimman sakaran kohdalta noin 8 cm ja halkaisia yläreunasta noin 15 cm.
Parituntinen siinä meni ja tuli rakkula käteen. Videonauha on kökköistä virkattavaa. Tietenkin jos virkkaisi löysempää olisi helpompaa, mutta tässä olisi hyvä käsialan olla aika tiukkaa. Kuten aijemmin tekemissäni kasettikukkasissa ja saippua-alusissa. Nauha ei ns. "juokse" ollenkaan. Sitä saa kiskoa ja asetella!


Mietin tälle käyttöä.. Toimii saippua-alusena sopivan kokoiselle saippua lohkareelle. Muutenkin kylppärissä ja veskissä pikkutavaran säilytykseen. Ulkonakin voi käyttää..

Mutta muutama metri veehooässää tuli taas uusiokäytettyä. Ja meinasin näitä tehdä vielä jokusen lisää. Kunhan sormet tästä vetreytyy..




perjantai 26. elokuuta 2011

Kivenpyörittäjän piha

Kuoppa on suljettu! Jo jonkin aikaa sitten, mutta ei ole ollut malttia, eikä jaksuja istua koneella enää normipäivän jälkeen. Eli muutaman viikon ajan olen heittänyt töiden jälkeen remppakamppeet päälle ja lähtenyt ruopimaan pihamaata. Ja on oikeasti tehnyt mieli puurtaa pihamaalla. Harmi ettei D-vitamiini varastoidu... 

Ihan ensin siivottiin pois kaikki rikkinäiset harkko- ja tiilipalat ym. sotkut pihamaalta. Sitten tasoiteltiin ja levitettiin hiekkaa. Sitten vielä tasoiteltiin ja levitettiin hiekkaa. Hienoa hiekkaa, joka kantautuu kaikkialle. Ratisee hampaiden välissä aamiaisella. Kuivuessaan nousee pölynä ilmaan ja laskeutuu kaikille pinnoille. No, onneksi välillä satoi aikakin rankasti. Tuli havaittua paikat minne voisi levittää lisää hiekkaa. Poika löysi kaikki ihanat lällypaikat. Vaikka ei niitä kauheasti joutunut etsimään......

Tuo tasoitteluvaihe on ollut tähänastisista hommista tylsin. Ennemmin lapioisin liejua montun pohjalla. Tuntuu, että haravoi ja ruoputtaa, siirtää maata, kärrää hiekkaa ja kiviä eikä saa kuitenkaan mitään näkyvää aikaiseksi!!  Onneksi tuli pari ahkeraa apulaista kylään, niin alkoi yhdessätuumin syntyä tuloksia. Motivoi kummasti jatkamaan..


Koettakaas arvata mihin minä ärräpäät purin!
Kivien pyörittämiseen. Kuva minun aarteistani :)


Tämä on yksi niistä kasoista, joita olen jemmaillut. Nuo lohkareet on nosteltu kauhalla ylös kuopasta ja niitä minä pyörittelin kukkapenkin reunakiviksi. Pienemmät on omin kätösin kerätty talteen.


Tässä liljapenkki aluillaan. Kaivelin etupihan kukkapenkistä keltaiset, oranssit ja valkoiset liljat tähän (ainakin kuvittelen tehneeni niin..). Myös kuuliljat asettuivat luontevasti jatkoksi..
Tasoittamista suurempaan pohjustukseen en jaksanut ryhtyä, joten levitin pohjalle kankaan.


Kasvimaalta hain evakossa olleet päivänliljat ja samalla kyytiin hyppäsi punaviinimarjapensas. Vai pitäisikö sanoa -puu? Olen sitä muutaman vuoden kasvatellut ja leikellyt, jotta saan siitä runkomarjapensaan. Nyt alkaa näyttää lupaavalta. Leikkaan tältä vielä latvat.


Toiseen päätyyn laitoin mehikasvin, jonka nimeä en tiedä.


Tässä kaari toiselta puolen. Laitoin reunoille siperianunikkoa ja keskemmälle löysin muutaman ukkolaukan sipulin (?). Pikkulaukkaa taisin siirtää myös. Keväällä jännätään..
Kovasti olen miettinyt penkkiin jotain alkukesästä kukkivaa.. Nuo liljat ovat myöhäisiä kukkijoita. Siperianunikko tosin kukkii koko kesän, mutta on melko pienellä alueella tuossa reunalla.
Tuo kirjavalehtinen kuunlilja lähtee viemään penkkiä kohti kellarin rappusia. Tuo kivi penkin päässä on siinä vain toistaiseksi. Kuunliljoja tulee lisää ja valkoinen myskimalva. Ajattelin myös johonkin nurkkaukseen suopayrttiä. Ei erikoisen komea, mutta tuoksu on ihana!! Ja eihän sitä tiedä vaikka innostuisi keittelemään suopayrtin juurta ;)


Tähän vielä kuva uudesta muurista ja tulevista rappusista.
Askelmat tulee lekaharkoista, jotka päällystetään laastilla. Jossain vaiheessa toivottavasti myös laatoilla. Vanhaa reunusta jäi ärsyttävän pitkä pätkä kummittelemaan, mutta sitä ei nyt saanut rikottua pois. Pitää maisemoida jotenkin. Ja jollei siihen mitään keksi (tai totu) niin alan paukuttaa sitä pikkuhiljaa lekalla ;D Ja nuo vuorenkilvet lähtee tuolta roikkumasta.
Terassi ja sisäänkäynnin rappusetkin on aluillaan, mutta niistä myöhemmin :)




Köyhän naisen Lemon curd




Onneksi huomasin Yhteishyvässä Kesäkurpitsa-omena-marmeladin ohjeen. Tuppaa tuota kurpitsaa olemaan loppukesästä... Innostuin sitten heti tekemäänkin kun kaikkea oli lievästi soveltaen käsillä otettavissa.

Mittasin 500g kesäkurpitsaa ja omenaa. Molemmat kuorittuina ja siemenet poistettuina. Paloiteltuna kattilaan ja 1 dl vettä päälle. Kiehautetaan noin 15 minuuttia. Sillä aikaa voi pestä sitruunat ja raastaa kuoren. Minulla oli yksi iso sitruuna, mutta jos on pieniä niin laita useampi. Ohjeessa oli 250 g sitruunaa.


Omenat ja kesäkurpitsat vedetään tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisätään sitruunan kuoriraaste ja mehu, sekä 330 g hillo-marmeladisokeria. Kuumennetaan kiehuvaksi ja keitetään 5 minuttia. Purkitetaan puhtaisiin ja kuumennettuihin purkkeihin. Minulla ei ollut hillo-marmeladisokeria, joten laitoin hillosokeria n. 350 g. Tuli tosi tiukkaa hilloa niinkin.


Kun maistoin hilloa, tuli heti lemon curd, sitruunatahna, mieleen. Tosin mieto sellainen. Mutta kunhan teen seuraavan satsin.. Laitan tuplasti sitruunaa ;)
Ihana ohje, suosittelen!!

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Munakoiso & co.

Ei ole poltellut liikoja munakoison kypsyminen, kun on päässy melkolailla unohtumaan koko kasvihuone. Kävimpä kameroineni kurkkimassa kuulumiset.


Voi herttileijaa...


Siis mitä...


Jep, kohta herkutellaan...


Yrttilaatikkokin kukkii. Tuo samettiruusu on hyvä. Peittää kivasti nyrhityt ja nypityt yrtit. Ja pitää kuulema vielä kirvatkin poissa. 
Taidan ensi kesänä istuttaa samettiruusua omenapuun ympärille!! Kaikki vinkit millä saa öttentöttiäiset pysymään poissa omenapuusta otetaan kiitoksella vastaan. Yhdessä omenapuussa oli niin hurjasti kirvoja ja jotain muuta öttiäistä (pieniä mustia tiploja), että yksikään omena ei kasvanut täysikasvuiseksi :( Vieressä oleva puu ei kärsinyt kirvoista ollenkaan!


Pensastomaatista alkaa saada satoa. Olen suurimpia lehtiä nyppinyt pois, jotta tomaatit saavat paremmin valoa. Lyhennellä ei ole tarvinnut, mutta tukea kylläkin. Tomaattitertut painavat pensaan kyljelleen, jollei laita tukikeppejä.


Etualalla k-kaupan makeasta suippopaprikasta kasvatetut paprikat. Taaemmassa laatikossa chilit. Ihan hyvältä näyttää :)
Huom! Näissäkin purkeissa muutama samettikukkanen..


Tässä basilikaa, jota olen ahkerasti kuivannut. Tässä ei suinkaan ole kaikki basilikani ;)
Vieressä oikealla valkoisen myskimalvan taimia. Siirrän ne kukkapenkkiin talvehtimaan. 
Sen vieressä eucalyptukset. Ei noilla kyllä yhtään koalaa ruokkisi.. Mutta koetan jos ne talvehtisivat sisällä. Eucalyptuksen lehtiä hiplaamalla saa kivan tuoksuiset sormet..
Basilikan vasemmalla näkyy laventeli ja rosmariini. 
Yrttejä kuivaamalla onkin saanut kivaa aromaterapiaa asuntoon. Myös kukkasten terälehtiä olen kuivaillut talven pimeiden päivien iloksi...


Vieläkö on kesää jäljellä....?






lauantai 6. elokuuta 2011

RaksaRaijan juubajaabaa

Nyt voi jo vienosti huokaista. Mutta ei keuhkoja ihan tyhjäksi asti!! Hommaa vielä riittävästi. Kuitenkin saatiin patolevyt ja finnfoamit paikoilleen ennen sateita.


Kulunut viikko elettiin todellakin rakennustyömaalla. Silkkaa raksaa.
Lapset autteli juoksupoikina ja -tyttönä ja laittoivatpa muutaman kerran (eikä tarvinnut kuin ihan vähän lahjoa..) väsyneenä ja nälkiintyneenä kuopasta ryömiville vanhemmilleen ruokaa. Ikinä en ole niin hyvää pizzaa syönyt.. Pienin vietti muutamia päiviä mummolassa.
Hiekkaa sisällä ja ulkona ja varsinkin ulkona.. Lapiointia ja salaojaputkien asettelua. Lapiointia ja sadevesiputkien asettelua. Lapiointia ja patolevyjen laittoa. Taas lapiointia ja finnfoamien perään soittelua ja lapiointia.... Sitten vähän vielä lapioitiin.
Iltaisin ei tarvinnut UniJukkaa odotella. Ehti puolihöperönä mietiä, jotta pääseeköhän sitä aamulla ylös sängystä muuten kuin kierimällä. Kumma kyllä, aamujumppa suoritettiin lapionvarressa seuraavanakin aamuna. Tämän ohella aloitin työt käsityökeskuksessa :) Eli pääsin töihin lepäämään...
Otetaas taas sarja tylsiä raksakuvia. Paitti, veikkaan ettei ne ole tylsiä sellaiselle, jolla on vastaava meneillään tai tulossa. Ehkä pikakelaan nämä kuvat hamassa tulevaisuudessa ;D


Tässä on jo paljon tehty, että tähän on päästy. Antura on lääpsitty (ja jalat ja kädet...) bitumiliuoksella ja kermi on tohotettu kiinni anturaan ja sokkeliin. On levitetty kerros salaojahiekkaa...


 Siinä on putkea ja kaivoa ja mutkaa ja ritilänkantta ja y-liitosta ja...


Ensimmäinen kaivo tuli rappusten viereen. Patolevy loppuu tuohon koskapa kaivaminenkin loppuu tuohon. Yksi nurkka jää toiseen kaivuukertaan. Nyt ei riitä jaksut eikä rahat.. Mutta siis tuohon kaivoon liitettiin salaojaputki. Siitä tapahtuu lähtö ja siihen tulee liitos kun viimoinenkin nurkka laitetaan.


Rappusten alle oli putki pakko viritellä näin. Noita kiviä ja betonimöykkyjä ei uskaltanut liikutella. Tippuu vielä terassin katto niskaan.
Ja alakuvassa näkyy jatko seuraavalle tarkistuskaivolle asti.



Vähän kivampia kuvia väliin. Napsin ohikulkiessa kuvia poikien leikistä. Ja tuokiokuva entisestä lapiosta..

 Tauko 



Sitten tuli kellarin kynnyksellä tenkkapoo. Kuvassa näkyy ratkaisukin pulmaan.
Uusi salaojaputki on paksumpi kuin nuo vanhat, joten liitos ei natsaa. Pelästyttiin jo, että joudutaanko piikkaamaan kynnys auki, mutta tokihan noita putkien liitosjutskia (on niillä joku fiksu nimikin) on oltava eri kokoisille putkille. Ja sellainen löytyikin!!
Kellarin "kynnykseen" on joskus tehty tarkistuskaivo. Eli periaate ihan sama kuin noilla muovisilla trötöillä. Ajateltiin, että voi olla ihan fiksua jättää se siihen.


Eli tässä kuvassa on jo salaojaputki hiekan alla ja päällä kulkee sadevesiputket. Sadevesiputki päätyy myös tuonne samaan liitosjutskaan. Mutta se menee tuon muovisen tarkistuskaivon ohi. Ne on tarkoitettu vain salaojaputkille.


Sadevesiputken paikalleen mallailua :) Tämän jälkeen alkoi taas hillitön lapiointi.. Ja finnfoamia odoteltiin hiukka. Onneksi tekemistä riitti sillekin ajalle, muuten olisi saattanut hitsata hermo kiinni. Levyt oli luvattu tiistai aamuun, tulivat torstaina iltapäivällä.


Tässä sitten on molemmat putket peitetty. Finnfoamit on maassa ja seinillä. Nyt huokaillaan tämä sateinen viikonloppu ja siivoillaan sotkuja. Sisällä ja ulkona.
Ensi viikolla tulee iso kauha ja tasoittaa maan. Viedään röhnää pois ja tuodaan multaa ym. tilalle. Ja varmaankin olisi hyvä rakentaa rappuset ja terassi.....

maanantai 1. elokuuta 2011

Punaisen Pallon Sankareita


Liput päätin hommata heti kun kuulin Sielun Veljien keikasta. Eikä yhtään harmittanut Mike Monroen esiintyminen samana päivänä.
Olen nimittäin ollut ihan pienestä tytöstä asti Hanoi Rocks fani. Olisikohan kaikki alkanut Suosikin julisteesta... Ihastelin fiksusti pukeutuneita pitkätukkia ja kun kuulin radiosta Lightning Bar Bluesin; ei siihen muuta tarvittu. Muistaakseni Oriental Beat-levy oli juuri ilmestynyt. Ostin sen c-kasettina (myöhemmin myös vinyylinä) ja aika pikapikaa kipitin hakemaan Bangkok Shocks, Saigon Shakesin. Osaan vieläkin ulkoa kaikki kappaleet :) . Muutkin levyt tuli ostettua ja hoilattua miljoonia kertoja. Hanoin musiikki on ollut elämässäni niin monessa mukana, että väkisinkin useimmista biiseistä tulee monenlaisia muistoja..


Miken Sensory Overdrive rokkaa kuin hirvi!

Sax idolini




Keikka oli hieno. Iloinen ja energinen. Uusia ja vanhoja biisejä sopivasti. Ja silmäniloa runsain mitoin...
Ihanaa, että Sam ja Mike jatkavat keikkailua ja musiikin tekemistä!! Silkkaa rock´n rollia! Fun, fun, fun!!


Illalla Sielun Veljet. Eturivi yleisömeren takana ei jaksanut kiinnostaa. Ennenvanhaan ;) tarvittiin Siekkareiden keikalla paljon tilaa ympärille ja arvelin ettei se jalka nytkään paikallaan pysy. Ja oikeassa olin. Vanha jaksoi koko keikan. Tosin slovarit olivat ehkä tervetulleempia kuin kukkeassa nuoruudessa..
Nuorna tyttönä tuli kierreltyä Siekkareiden keikoilla suht aktiivisesti. Peukalo heilui matkustellessa ja pienen matkaa pääsi jopa artistien bussissa. Riitti siinä pienellä ihmisellä katseltavaa. Matkustellessa ja keikkaillessa sattui ja tapahtui :)

Tunnelma keikalla oli yhtä vahva kuin aina!! Ja viimeistään Säkenöivän Voiman  alkaessa koko Joensuu oli maagisen usvan verhoama. Vain aikakoneen avulla olisin voinut saada nautinnollisemman Siekkarikeikan - ehkä? 20 vuotta näkyy kaikissa ja niin sen pitääkin. Typerää olisi jollei...
Kylliksi en pysty keikkaa hehkuttamaan, joten lopetan tyystin... Myöskin siitä syystä etten erityisemmin tahdo toisten mielipiteitä keikan hyvyydesta/huonoudesta, koska nämä on niitä omanpäänsisäisiäjuttuja! Jokainen kokee musiikin omalla tavallaan..
Netistä kyllä löytyy Ilosaarirockin omat (ja muuten hienot) sivut, joilla paljon juttua Siekkareista. Googlettamalla saa myös mm. biisilistat  sekä useita  keikkaraportteja kivoine kuvineen. Eli kaksi viimeistä kuvaa on kopsattu, kuvaaja Jaana Lehtonen.


Minä nautin Ismo Alangon verbaalisuudesta, mutta varsinkin keikalla rytmi vie mennessään... Ja kyllä se vie lenkkeillessäkin kipukynnyksen yli. Siksipä Mike ja Ismo ovat top 10 personal trainereissani kärkijoukkoa.


Olipa päivä! Nämä ihmiset ovat vaikuttaneet elämääni musiikillaan enemmän kuin esimerkiksi kamalasti mainostettu ensirakkaus. Joka mielestäni on aivan ylimainostettua ja yliromantisoitua ja yli-ihannoitua.. Volumet kaakkoon ja biisi soimaan, kyllä siinä teinirakkaus kalpenee ;D

HUDA HUDA

Kuurot oppii kuulemaan
Sokeet oppii näkemään
Mykät oppii puhumaan
Ja rammat kävelemään

Huda huda!
Huda huda huda huda huda huda!

Sä et tarvii taloa
Sä et tarvii autoa
Sun ei tarvii peiton alla
Imee namua

Mitään Jumalaa
Sun ei tarvii rukoilla
Ei oo muuta jumalaa
Kuin Huda Huda

Hakkaa kitaraa
Hakkaa kovempaa
Sitä jengi haluaa
Ja sitä se saa

-Tuomari Nurmio