Ekotiskitestin tuloksia

Argh... Ensin jätin tekemättä tarkoituksella. Ajattelin vielä testata itsekseni lisää, sitten unohdin että lupasin.. Muistin ja unohdin taas... No, tässä tulee!!
Kysehän on siis  tästä ja tästä.

Uuden Mustan kooste testituloksista oli armoton. Parhaimmin saatavilla oleva, mutta vähiten eko pesuaine voitti. Ja minun on myönnettävä, että tuo saatavuus seikka vaikutti minun pisteiden antoon. Pesutuloksissa ei nimittäin ollut Ecoverin ja AlmaWinin välillä eroa. Molemmat olivat tabletteja ja puolikkaalla pesutulos oli hyvä molemmissa.
Ecover oli minulle entuudestaan tuttu, joten sen testailun jätinkin aika lyhyeksi ja aloin melkein suorilla pesemään AlmaWinillä. Ja puolikkaalla peruslikaiset, kokonaisella jos oli kattiloita tms. Toimi vallan hyvin :)

 

 Attitudesta tykkäsin ehkä vähiten. En siitä syystä mitä Uuden Mustan sivulla minun väitetään sanoneen (kommentti ja kupit eivät ole minun....) vaan koska pesuainepussukka oli käytössä todella hankala ja kone pesun jälkeen sotkuinen. Pussukka ei mahtunut pesuainelokeroon. Toisten testaajien vinkistä laitoin sen palleron koriin. Sitä huolimatta Attitude sotki koneen. Ainoastaan pitkä pesuohjelma kuumalla vedellä jätti koneen puhtaaksi. Muutoin kone oli kuten alla oleva kuva näyttää.. Attitude on varmasti hyvä suurissa koneissa..?

Niin, astiat olivat kyllä puhtaita.. :)

Sonetin paketti tulikin sitten reilusti myöhässä, joten sen testailu jäi aika lyhyeksi ennen tulosten palauttamista. Mutta jatkoin testausta..

Sonetilta tuli tabletit, jauhe (kovalle vedelle) ja kirkaste. Sonet pesi muuten hyvin, mutta jokin kumma "kalvo" jäi lasiastioihin.Meillä on Aino Aallon juomalaseja ja ne jäi läikikkäiksi. Ihan kuin jotain tahmeaa juomaa olisi lasissa, mutta lasi ei tuntunut lasia kummemmalta. Yritin ottaa kuvaa, mutta yhdessäkään kuvassa ei "läikät" kunnolla jääneet näkyviin. Tuli heijastumia ym. Kaikki muut astiat kyllä puhdistuivat normaalisti.

Kirkasteella ei alkuun ollut vaikutusta, mutta kun olin jo jonkin aikaa pessyt Sonetilla ja käyttänyt kirkastetta samaan aikaan, niin tulos alkoi olla hyvä. 

Jauhetta en paljoa käyttänyt vaan annoin sen avopille, joka asuu kovan veden seudulla. Jauhetta oli kyllä kätevä käyttää kun vaihdoin pakkauksen oman, pahvisen mitan kaapeista löytyneeseen rkl-mittaan. Ja tässä pakkauksena voisi olla pahvi tai pussukka (täyttöpussi). Jauheenhan voi kaataa vaikka lasipurkkiin tms. mitä nurkista löytyy...

Suurin plussa kaikissa näissä aineissa on hajuttomuus. Kloori tai joku muu "tuoksu" puuttuu kokonaan! Itse en fosfaattiaineisiin palaa, mutta en kyllä välttämättä ole merkkiuskollinen myös millekkään näistä merkeistä. Hinta ja saatavuus asettaa suurimmat kriteerit, mutta kuten "kivenkolonkatja" pohti testiryhmän sivulla:

"Testi herätti myös ajatuksia: Mitä eroa näissä aineissa loppujen lopuksi on esimerkiksi LV:n hajustettomaan, väriaineettomaan ja fosfaatittomaan konetiskiaineeseen nähden? Koskapa LV ei kuitenkaan (ainakaan netissä, en ole kaupassa ehtinyt lappuja lueskelemaan) kerro tarkasti mitä pesuaineessa on, vertaileminen on vaikeaa. Lisäksi mietityttää, olisiko parempi käyttää kotimaista, fosfaatitonta ainetta kuin saksalaista ecosertifioitua ainetta? Miten logistiikkaketju oikeasti menee, syökö kuljetusten aiheuttama kuormitus ekohyödyn. Mietityttäviä asioita..."
Ihan samaa testatessa mietin kun lueskelin esitteitä.. Itse pakkauksissa kyllä oli todella huonosti tietoa. kaupassa niiden perusteella olisi aika huono päätellä mitään.
Lienee pääasia, että ajatuksia herätellään ja pestään ekosti logoista piittaamatta. Pienikin askel parempaan on aina askel parempaan... Keksisinköhän vielä jotain tyhmempää? Aivan varmasti ;D

Operaatio grillikatos

Operaatio grillikatos on iloisesti jatkunut usean vuoden ja jatkumo jatkuu aina vain. Taitaa nämä meidän projektit olla kaikki plaatua: ikuisuusprojekti...Ja eikä siinä mitään kun muistaa pitää asenteen kohillaan. "Heti, kaikki, tänne, nyt"-asenteella menisi hermot.
Elikkä nuo punaiset ja maalaamattomat laudat maalataan keltaiseksi.. joskus :)

Katos siistittiin juhannukseksi, grillailtiin ja poltettiin sitruunakynttilöitä ym. Tai pakkohan niitä on polttaa jos meinaa seisoa vartinkin grillin ääressä. Ovat muuten paljon kivamman tuoksuisia kuin ne hyttyskiemurat!

Tällaista puhdetyötä sitten heti juhannuksen jälkeen... Mies leikkasi kaksi samankokoista levyä. Toiseen hän niittasi kiinni laidat ja toisen päälle aloin sommitella kuvioita.
Muutaman vuoden on pyörinyt nurkissa vanhoja rikkinäisiä kaakeleita, joita sain laattaliikkeestä. Väriskaala ei ole kovin laaja, mutta kolmella värillä pärjättiin hyvin. Lootuksen kukkaa yritin tuohon mosaiikilla kuvioida.. Kieltämättä terapeuttista tuo laattojen rikkominen.
Juuh, katsotaan tuleeko takkia, paitaa.. Vai joudunko kukkaroon tyytymään ;)

Yläkuvassa näkyy kehikko. Pohjalle paloiteltiin tarpeettomaksi jäänyt rotanhäkki. Emme laittaneet kehikon pohjalle muovia. Pähkäiltiin, että jollei betonitaso irtoa vanerista niin se saa sitten jäädä sinne.

Alakuvassa sementtilällyä on jo puoleen väliin. Lisättiin verkkoa ja tasoiteltiin lällyllä piripintaan.

Ostettiin tähän hommaan (muotti on noin mitoilla 150cm x 30cm x 7cm) kaksi säkillistä sementtiä, jossa on hiekka mukana. "Lisää vain vesi" on huomattavasti helpompi, kun pihalla ei satu olemaan hiekkakasaa. Ja on myös tasalaatuisempaa. Ja sitä saa eri raekokoina (Kröhöm! Opin tänään taas paljon...).

On myös sellainen eroavaisuus ra´an ja valmiiksi mixatun sementin välillä, että tämä mixattu kovettuu hitaammin. Tästä tiedosta on hyötyä! Kun on tarkoitus painaa sementtiin jotain kuvioita, koristeita ym. niin kannattaa ehdottomasti käyttää tuota jossa on hiekat mukana! Mekin meinattiin alkaa painamaan kaakelinpalasia suoraan sementtiin, mutta palasimme kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Kuvio on iso ja koostuu pienistä paloista! Vaikka aloimme kumpikin sitä tekemään lähtien vastakkaisista reunoista, niin meidän tuurilla se on keskeltä jähmettynyt kun ehdimme sinne. Sitäpaitsi, hosumalla ei takkia tule.. Tulee kukkaro! 

Eli laitamme palat kiinni laastilla :) Siinä onkin sitten melkoinen mosaiikkipalapeli!

Alussa kopsauteltiin niin tarmokkaasti ilmakuplia pois ja sementtiä nurkkiin, että päädyt löystyivät. Tuettiin niitä sitten kivillä.
Siinä olis lootukset.. Minun mielestä oikeanpuoleinen kukka on onnistunein.
Nyt sitten pitäis-malttaa-antaa-levyn-kuivua!! Se onkin tärkeää, että betoni kuivatetaan hitaasti. Nyt on niin pilvistä, että se tuskin on ongelma. Aurinkoisemmalla kelillä työ kannattaa suojata muovilla ja vaikkapa välillä suihkuttaa vedellä. Jos betoni kuivuu liian nopeasti, se saattaa halkeilla. Muutama päivä taukoa tähän hommaan..
Pääsette taas grillikatokselle kun mosaiikkityön osuus alkaa :)

Jaa että miten tämä liittyy mitenkään tähän :D 

Ehkä siten, että tehtiin samantein uuden pyykkitelineen jalustalle betonijalka.. 

Kuvassa näkyvä ergonominen ja erittäin avangardistinen tilataideteos on ostettu viime keväänä miesten Ikeasta (=Biltema). Ja taas todennettiin seikka, jotta halvalla saa halpaa.. Kun laitoin talven jälkeen telinettä takaisin (ei lasten korville) naruja samalla selvitellen, kuului kraks ja naks. Muoviosat napsui rikki.. Ja sitähän ei ehjätä sitten edes jeesusteipillä.

Aikani keräsin huonoa karmaa telinettä katsellen ja ohimennen potkien. Sitten tilasin helvetin kallista Hobby Hallista. Osamaksulla. Kun siellä oli normisti 130 € maksava teline vain nyt ja ainoastaan 99€ + pakollinen kotiinkuljetus. Ooooo.... Saksalaista laatua kolmen vuoden takuulla. Ja tietenkin unohdin tilata jalustan. Lisävaruste... Eikä tämän saksalaisen ihmeen paksu jalka mahtunut rimpulatelineelle valettuun sementtimöykkyyn (keksiikö joku sille käyttöä?). Joten...

Käytettiin pussinpohja sitä nopeaa sementtiä. Kuopasin pihasta hiekkaa (aika epätasainen raekoko....) muutaman lapiollisen ja sotkettiin veden kera lällyksi. Kipattiin suoraan kuoppaan. Samaan tyyliin kuin kasvihuoneen kynnys. Laittelin vain mullasta kuopan reunoja hiukan korkeammalle, että saisi lällyn suurinpiirtein samalle tasolle maanpinnan kanssa. Painoin siihen sitten kiviä päälle. Ensin tuntui, että nuo isot kivet uppoaa sinne lällyyn, mutta eipä todellakaan. Lälly oli kovettunut muutamassa minuutissa taas niin, että sain ihan kunnolla painaista kivet paikoilleen! Tämä siistitään jo huomenna...

 ♪♪♫♫♪♫♪♪

Ja vielä viimeiseksi uusin kirppislöytö. Tämä arkistolipasto. Vai millä nimellä tätä nyt kutsuisi..? Makaa vielä peräkärryssä ja vaatii "pientä laittoa". On "teeseitse-ihmisen unelma" :D

Eli oikealla matalia vetolaatikoita ja toisella puolen hyllyt. Ajateltiin, että tehtäisiin sinne lokerikko. Sivut ja sokkeli pitää siklata ja lakata uudelleen ja tuo säleovisysteemi fiksata. Niin ja laittaa niihin lukot tai joku muu lukitussysteemi (vinkkejä?). Mutta ei hetku saati keiku!!!

Ajatelkaas kaikki tilpehööri-ihmiset, askartelijat ja käsityöläiset, että miten paljon kaikkea pikkusälää tällaiseen kaappiin saa mahtumaan!!!!!! Ja sain kuulkaas halvalla....

 

Täyttä laukkaa basilikalaatikolle

 

Pikkulaukka, lehtolaukka, pallerolaukka... Siitä olen varma, että laukka se ainakin on! Nimittäin puutarhani uusin tulokas. Hän on kovin matala ja sievä.
Piti arkistoida nti Laukka, että muistan hänet ensi keväänä. Asustaa kuunliljojen katveessa, suihkulähteen seutuvilla, villitulppanien naapurina..

Jos kauneus on kuitenkin olemassa,
Ihan tavallista, käsinkosketeltavaa,
On katsottava tarkkaan ja kumarruttava,
Sillä kauneus on pientä ja matalaa.

-Ismo Alanko

Kurkku kukkii keltaisin kukkasin.
Uskomatonta miten nopeasti kurkku kurkoitteli itsensä kohti korkeuksia. Nyt on alettava naruja virittelemään kun tukikepeissä loppuu pituus. Fiksu olisi tietysti laittanut narut heti..

 Viimeksi kasvihuonekuulumisissa munakoiso oli melkoisen lilliputti. Nyt on jo kolme suurta lehteä. Kukkia en ole vielä bongannut..

 

Pensastomaatti. Olen yrittänyt pitää siitä näppini erossa. Ei saa nyppiä varkaita, ei tarvitse tukea.. Huoh..

Basilikalaatikko. Tämän parissa kyllä riittää puuhaa! Taisin paiskata aika reilusti siemeniä :)
Olen nostanut laatikosta nippuja ja istutellut ruukkuihin. Ja ompa niitä tainnut päätyä lautasellekin.. Nam!
Muutkin yrtit näyttävät nyt voivan paremmin kuin helteiden aikana. Kasvihuoneessa riittää lämpöä.. ;)
Kasvimaalla edetään hitaammin. Sateet teki hyvää, mutta sen verran viileää on ollut, että suurta edistystä ei ole tapahtunut. Palataan sinne myöhemmin..

Raparperin alla...

Oli tarve saada raparperit käytettyä. Ei luonto anna periksi jättää niitä "märkänemään", mutta eihän sitä pelkkää kiisseliä ja piirakkaa kukaan määrättömästi syö.. On meinaan satoisat raparperipuskat!
Etsin ja löysinkin monenmoista. Nämä ovat olleet käytössä pisimpään. Joka kesä olen koettanut jotain uutta testata :)

Raparperikauden juhlallinen avaus tapahtuu Pihlan raparperipiirakalla. Aivan ihana myös marjoilla ja omenilla. Teen välillä irtopohjavuoassa (tulee kakkumainen herkku) ja välillä pellille piirakaksi.
Metsästelin ohjeita lisää ja löytyi Kettuterroristilta raparperichutney ohje. Punaisesta tykkään.
Vieläkin vaan varsia käyttämättä, vaikka pilkoin monta pussillista varsia pakkaseen ja tein omalla ohjeella useamman pellillisen kookos-raparperipiirakkaa.

Sitten hoksasin RAPARPERIMEHUN. Enää en millään muista, että mistä ohjeen nappasin. Jos joku tunnistaa omakseen niin hihkaisee.
Minä tykkään kirpakasta raparperimehusta. Sitä voi tehdä koko kesän ajan ja vaikka puutuneimmistakin varsista. Vaihtelua mehuun olen saanut maustamalla vanilja- ja kanelitangoilla tai tuoreilla yrteillä. Minttu on hyvä. Viime kesänä puristin sitruunaa joukkoon, nyt maistuu lime.

Eli perusohje: Pese tai kuori raparperit. Jos jätät kuoret on väri punaisempi :) Laita kattila melkein täyteen pilkottuja raparperinvarsia. Minun kattilaan menee noin kahdeksan isoa vartta. Sitten vettä niin että peittyy. Keitä ainakin tunti. Siivilöi. Valuta kunnolla mäskit. Lisää kuumaan mehuun 2 dl tummaa sokeria (mehua minulla yleensä tulee +- 2 litraa). Käytän intiaanisokeria jos on. Jos ei, niin raakaruokosokeria tai vaikka fariinisokeria.  Hunajastakin on tullut tehtyä...
Tässä vaiheessa myös kaneli- tai vaniljatangot muhimaan joukkoon. Aijon muuten seuraavaan satsiin kokeilla mustaherukan lehtiä...
Tämän jälkeen jäähdytetään. Limen, sitruunan, appelsiinin.... mehu lisätään kylmään mehuun. Minä käytän tätä "tiivisteenä". Teen kannullisen, johon laitan kivennäisvettä ja raparperimehua puolet ja puolet. Ja kuumemmalla kelillä myös jäitä.

PeltiCookies

Miksasin kahta ohjetta. Molemmat olen kopsannut, joten tämä niiden sekoitus lienee omani ;D ?

Ensin Peltikeksit Geishakuorrutuksella. Ohjeen nappasin Hannalta.
Toisena Mika Gröndahlin ihana  Chjoko Cookies resepti.


Aloitin sulattamalla 200 grammaa voita/margariinia, johon sekoitin 4 rkl siirappia.
Sitten mittasin kuivat aineet kulhoon. 9 desiä neljänviljan hiutaleita, 2 rkl vehnäjauhoja, 3 tl leivinjauhetta, 1½ dl tummaa sokeria (fariini-, ruoko-, intiaani-...), ½ tl suolaa ja yhden (luomu)sitruunan raastettu kuori.               
Jollei sitruuna ole luomua; muista pestä se kuumalla vedellä ennen raastamista!

Sekoitin voisulan hiutaleseokseen ja murskasin joukkoon noin 60 grammaa tummaa suklaata.
Ja sitten kannattaa levittää seos todella nopeasti pellille. Muruseos on vaarallisen *slurps* hyvää.. Eli tasoittelin seoksen tasaiseksi levyksi. 

Paistelin sitten Peltikeksien ohjeen mukaan 175 asteessa 10 minuuttia.
Painele leikkausjäljet kuumaan keksilevyyn. On helpompi leikata ja irroitella kunhan levy on jäähtynyt. Pystyy myös ottamaan esim. piparimuotilla kuvioita. Anna vain jäähtyä kunnolla, ennen kuin nostat keksit pelliltä!!


Tulihan tuosta melko tuhtia, mutta pitää välillä ollakin ;)
Uskon kyllä, että kevyempikin versio toimisi yhtälailla. Tuo sitruuna ja tumma sokeri on tässä ne maun avainasiat. Kokeilkaa :)

Yrttiboston

Suolaisen bostonin tekeminen on ollut todo-listalla iäisyyden. Ja tänään, sateisena aamuna, mieleeni pujahti Pirkan lohesta tehty boston ja vimma leipoa. En ehtinyt edes ohjetta etsimään kun oli pikapikaa pistettävä taikina kohoamaan. Melko perus-sämpylätaikina tuli:

• ½ litraa vettä
• 2 rkl hunajaa
• 2 tl suolaa
• 1 pss kuivahiivaa
• 5 dl rouheisia sämpyläjauhoja
• noin 10 dl sekalaisia kaapista löytyneitä jauhoja: hiivaleipää, spelttiä, grahamia, ohraa...
• 1 rkl kuivattua basilikaa
• 1 dl oliiviöljyä

Kuumenna vesi, lisää hunaja, suola ja jauhot hiivan kera. Viimeisenä öljy ja yrtti. Anna koneen vaivata taikinaan kunnon sitko. Tai tee työ itse ;)
Kohota noin 20 min, alusta kunnolla ilmat pois ja kaulitse levyksi.

Täytteeseen kaapista löytyi:

• tuorejuustoa
• tuoreita yrttejä (tässä ruohosipuli, timjami ja oregano)
• 1 grillattu, säilötty paprika hapanimelässä liemessä
• hieman fetaa

Sivele tuorejuusto kaulitun taikinan päälle, silppua yrtit ja paprika. Ripottele fetajuuston kera levyn päälle. Rullaa, paloittele ja asettele vuokaan. Jos jää palasia yli, voit tehdä niistä "korvapuusteja"..

Laitoin pinnalle seesaminsiemeniä, juustoraastetta ja pinjansiemeniä sekä ripsuttelin oliiviöljyä. Paistoin 200 asteessa puolisen tuntia. On oikein maukas ja pehmoinen. Nämä onkin kivoja salaattipöytään vaikka tämän kanssa..
Tässä sitten tulikin jussin leipäongelma ratkaistua ihan extempore! Teen kyllä vielä muutaman näitä, sillä tuosta ei ole enää säilöttäväksi asti :) Ajattelin pestoa sulatejuuston tilalle... Ja vaikka mozzarellaa ja tomaattia ja...


♪♪♫♪♫

Jep. Tuli niin hyvää, että täytyy lisätä tähän vielä päivitystä Pestobostonista. Melkein parempaa kuin tuo edellinen ;)
Levitin pintaan reilusti pestoa, viipaloin kaksi mozzarellapalloa ja silppusin tuoretta basilikaa. Pussinpohjallinen pinjansiemeniä.

Tämä rullalle ja viipaleiksi. Vuokaan, jonka muuten leivitin (vaikka onkin silikonia) korppujauholla jossa pippurisekoitusta joukossa.

 Päälle lorauttelin avokadoöljyä. Ripottelin unikonsiemeniä ja kurpitsansiemeniä ihan reilusti.

 Voi kun tähän voisi liittää tuoksun....

 

Sohvaperunan uudet perunat

Uudet perunat, nams-nams!
Niitä voisi mussuttaa pelkästään, mutta vielä parempaa kun kiehautetun potun kylkeen on jotain.. Tämä ohje on peruja Tukholman reissulta. Menimme ruokapaikkaan, missä sai "pelkästään" uuniperunoita erilaisilla täytteillä. Oli peruskastike (tai kaksi. Tämä ja tomaattinen, jota en päässyt maistamaan.) ja siihen valittiin täytteet, joita olikin valtava valikoima. Ei tullut kasvissyöjällekään itku puseroon.. Ihania marinoituja sipuleita, oliiveja, aurinkotomaatteja, juustoja, chilejä, soijasuikaleita, papuja.. Ja salaatinkin sai samaan. En ollut eläissäni syönyt niin hyvää uuniperunaa!
Piti kotimaassa sitten alkaa testailemaan omaa versiota kastikkeesta. Aikansa se otti, mutta kun äkkäsin turkkilaisen jugurtin ja sinapin niin maut alkoi löytyä. Ikinä en ole mausteita mitannut, vaan maistelemalla haen oikean maun. Ja myönnettävä on, että täytteiden perusteella makukin hieman vaihtelee. Käytän erilaisia pippureita ja yrttejä. Välillä laitan pippurin tilalle piri-piriä.. välillä pelkkää basilikaa ja välillä taas miksaan useampaa yrttiä.
Nyt aloin värkkäämään jugurttikastiketta uusille perunoille ja tuloksena seuraavanlainen yhdistelmä

• 1½ dl majoneesia
  
• ½ ämpäriä turkkilaista jugurttia tai 1 tlk soijajugurttia
  
•  3 rkl väkevää sinappia
  
• runsaasti ruohosipulia
  
• suolaa ja mustapippuria myllystä
  
• oreganoa, basilikaa (mielellään tuoreena)
  
• tuoretta tilliä/persiljaa
  
  Ja lusikallinen juoksevaa hunajaa... Yrtit silputaan pieneksi ja sekoitetaan jugurtti-majoneesi-sinappiseokseen. Sekoitus ja maistatus.
  Joukkoon voi rouhia fetaa tai paloitella juustonkannikoita. Tai laittaa erikseen tarjolle. Minä olen päätynyt laittamaan "höysteet" erikseen jotta jokainen saa makunsa mukaan.
  Ja toimii mainiosti myös soijajugurtilla. Rainbowlla on hyvä luomu soijajugurtti 500g:n purkissa. Soijajugurttiin en sotke majoneesia ollenkaan.
  Maukkaita hetkiä kaikille uusille sohvaperunoille.

Puutarhaunelmia..

..toteutuneita, olevia ja tulevia sellaisia.

Laitan ensin stressikuvan. Erittäin ei-toimiva puutarhakomposti. Tai onhan se toiminut joskus, mutta ei enää. Saumat raksahteli auki, koska kompostissa oli liikaa tavaraa. Näinollen komposti kuivui :(  Ja aiheutti minulle suunnatonta stressiä aina kun kuljin ohi!
Kun kompostiin ei enää mahtunut, pinosin nurmikkosuikaleita nurinpäin kompostin viereen ja yritin niitä peitelläkin, jotta ne maatuisi. Eihän sekään onnistunut. Ja se kumpu alkoi kasvaa heinää... Puuh... Ja nuo levyt ja laudanpätkät ei sitten kuulu kompostiin...

Onneksi saimme kaverilta talonrakennuksesta jääneitä laudanpätkiä. Niistä alettiin värkkäämään -tee se itse- kompostia ;)

Ensin pähkäiltiin koko ja sitten leikat.. öö.. sahattiin laudat määrämittaan. Tehtiin elementtejä kolme kappaletta, jotka sovitettiin yhteen.
Ai miksi maalattu pinta sisäänpäin? No, koska minä en halunnut punaista kompostia. Punaisessa ei mitään vikaa, mutta jos minä haluan pihalle väriläiskän niin ei se ainakaan komposti tule olemaan... Olisi aivan eri asia jos meidän talomme olisi myös punainen!!!
Eli taas turvauduin tervaan. Minä niin tykkään sen tuoksusta....

Kompostin pohjalle leikkelin metalliverkkoa. Muovitettua tässä tapauksessa. Ettei myyrät luule kompostia uudeksi vapaa-ajan asunnokseen.

Näyttää paljon paremmalta, eikös ;D
Tämän viereen tulee vielä se vanha, muovinen komposti (ainakin toistaiseksi). Ja sitten jää seurattavaksi miten tuo vieressä oleva kukkapenkki kiertyy tuohon ympärille. Ei se kasvimaakaan niin kaukana ole..

Alakuvassa näkyy tyhjennysaukko. Neljä alinta lautaa on mullan poistoluukkua. Mies laittoi tuollaisen lukkosysteemin. Ihan pelittää :)

Kahvaa tai ripaa en kompostin kanteen halunnut. Enkä sitä saanutkaan :) Sain lipan, josta on helppo työntää kansi auki. Väliin tulee sitten kapula, joka pitää luukun raollaan, jollei halua sitä kokonaan auki.

Olen NIIIIN tyytyväinen!
Komposti tuli melkein täyteen ja aines oli jo lähes maatunutta. Ripottelin silti kerroksittain kanankakkaa ja kastelin koko kompostin perusteellisesti. Keväällä luvassa möhevää multaa?

♪♫♪♪♫♪

Viime keväänä saimme kerrostalon ikkunarempasta ikkunoita, joista tehtiin minun oma puuhamaa. Ikkunoita jäi vielä ja mies keksi, että laitetaan ne grillikatokseen. Jei!

Tässä on kaide, jonka mies katokseen värkkäsi. Siihen ei tullut koskaan laitettua (tai se oli, irtosi ja käytettiin muualla...) kunnon tukipuuta alas, joten kaide ikäänkuin "valahti" keskeltä.. Eli tähän ikkunat :)

Nyt on kovaa (siitä on kuhmu todisteena) puuta ylhäällä ja alhaalla. Välissäkin...
Tätä tehdessä ideoitiin, että laitamme hylly-/pöytätason ikkunoiden eteen. Ja sen voisi tehdä käyttäen hyväksi laatan- ja kaakelinpalasia, joita on kertynyt vajaan. Ja sisälle, ikkunoiden väliin ripustetaan peltinen vesisäiliö hanalla ja sen alle jo onkin alumiinivati olemassa.

Jipii.. Lisää ikkunoita pestäväksi.
Pikkasen tästä on edistytty, mutta laitan kuvia lisää myöhemmin. Joskus on hyvä pysyä kameroineen poikessa... Jutellaan vaikka vaihteeksi suihkulähteestä ;D

♫♪♪♫♫♪

Siinä olikin työmaata ihan tympääntymiseen asti!! Se "ihan varovaisesti lämmitin vielä kuumailmapuhaltimella.." menikin sitten niin, että varovaisesti tein sinne reijän.. taas.
Yritin sitten laiskuuttani paikkailla huopaa kirkkaalla silikonilla. Asettelin kiveä kivenpäälle ja truuttasin silikonia lisää. Eihän siitä tullut yhtikäs mitään! Aina kun laitoin lähteen toimimaan, niin vedenpinta alkoi laskea.
Ärrinpurrin ja karvaiset perskurkkanat sentään!! Kehtuutti niin vietävästi alkaa mesomaan taas mokoman kanssa, mutta aukihan se oli otettava.
Eli nostin koko saavin ylös (ei käy ihan tostanoin vaan. Ensin vedet, vesipullo, satamiljoonaakiloa kiveä...!!!) ja avokin ystävällisellä avustuksella leikkasin sulatetun reunan saavista poijes.

Sitten miettimään.. Tuloksena oli että lähdetään kaupoille. Ensin löytyi tehokas liima, mutta allasmuovia tai -kumia ei löytynyt. Onneksi kävin isän juttusilla ennen kuin lähdin seuraavaan kauppaan. Säästin ainakin euroja, jollen melkoisesti hermojakin. Sain nimittäin isältäni auton sisäkumin!!!!!! Sisäkumi oli aivan loistava ratkaisu. Nyt harmittaa kun en ottanut kuvia, mutta olin silloin niin äkäpäissäni, ettei kamera käynyt mielessäkään ;D
Eli leikkasin kumista reilun neljäsosan irti. Halkaisin sen sisäsaumasta ja aukaisin. Toisen pään liimasin saaviin sisäpuolelle. Otin varman päälle ja laitoin yöksi puristimet ja kiviä painoksi.
Seuraavana aamuna laitoin saavin koloonsa ja aloin tekemään kaikkea päinvastaisessa järjestyksessä.

Olin edellisestä kerrasta fiksumpana tehnyt mullasta ja hiekasta kumin alle kourun, joten kumi asettui suht kivuttomasti. Noita laskoksia vain ei saanut pois, joten kasasin niihin koristesoraa ja pikkukiviä. Lähteelle tuli myös uusi asukki.

Ihan vähän minä samalla laajensin suihkulähteen ympäristöä. Kurjenmiekkaa sain avopilta ja reissusta tartui mukaan myös kivikkokasveja, jotka istutin tuohon etualalle. Ja ei ole hajuakaan mitä ovat! Katsellaan keväällä mitä tupsahtaa..
Alkaa näyttää jo aika rehevältä kuunliljojen ansiosta :)

♪♪♫♪♫♫

 Ja sitten huminalangasta. 

 

Naruja on viriteltynä ylläkuvattuun tapaan useampaan kohteeseen. Oli paljon helpompaa kuin verkkojen laitto. Ja eihän nuo nyt mitään kamalan näköisiäkään ole..

Ehtivät vaan linnunpirulaiset naruttamaan minua. Hoksasin kyllä, että raakileet on pensaissa, mutta jotenkin kuvittelin, ettei räklät niistä piittaa. Ja vihreät marjat! Tulipa kiire narujen pingoittamiseen kun huomasin nylpittyjä terttuja. Perkule!

Naru pitää todellakin ääntä. Mies kuvasi sitä osuvasti pulun kujerrukseksi. Miksiköhän se on linnuista ym. rusakoista ärsyttävä..? Kovalla tuulella ääni on kuin raivostunut pululauma. Kuin heittäisi torilla keksipaketin keskelle puluparvea..

Arvaako kukaan mitä biisiä olen viime aikoina lauleskellut? 

 ♪♪♫♫♪♪♪♫

Ja vielä  kasvihuonekuulumisia :)

Pensastomaatteja istuttelin. Ei tarvitse tukea, eikä saa nyppiä varkaita.

Kasvihuonekurkkuja yläkuvassa ja alakuvassa munakoiso. Kaikki ovat kuvissa juuri istutettuja. Nyt ovat ehtineet nauttia avarammasta astiasta ja rehoittavat kiitettävästi. Palaamme kasvihuoneelle taas..

Kasvimaatakin möyhensin. Punasipulit ja kukkaset on istuteltu. Peiton alla köynnöstävä kesäkurpitsa ja riveissä hernettä ja papua. Yrttejä, kurpitsaa, papua... tulossa vielä kasvihuoneesta kasvimaalle.

Pensaat molemmissa kasvihuoneen kulmissa ovat herukkapensaita. Olen muutaman vuoden niitä kasvatellut ja leikellyt tarkoituksena tehdä niistä runkomarjapensaita. Syksyllä tai keväällä laitan taas muutaman oksan poikki, jolloin latva alkaa haaroittua. Rungosta karsin kaikki oksat ja sivuhaarat pois.