keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Puutarhaunelmia..

..toteutuneita, olevia ja tulevia sellaisia.

Laitan ensin stressikuvan. Erittäin ei-toimiva puutarhakomposti. Tai onhan se toiminut joskus, mutta ei enää. Saumat raksahteli auki, koska kompostissa oli liikaa tavaraa. Näinollen komposti kuivui :(  Ja aiheutti minulle suunnatonta stressiä aina kun kuljin ohi!
Kun kompostiin ei enää mahtunut, pinosin nurmikkosuikaleita nurinpäin kompostin viereen ja yritin niitä peitelläkin, jotta ne maatuisi. Eihän sekään onnistunut. Ja se kumpu alkoi kasvaa heinää... Puuh... Ja nuo levyt ja laudanpätkät ei sitten kuulu kompostiin...


Onneksi saimme kaverilta talonrakennuksesta jääneitä laudanpätkiä. Niistä alettiin värkkäämään -tee se itse- kompostia ;)
Ensin pähkäiltiin koko ja sitten leikat.. öö.. sahattiin laudat määrämittaan. Tehtiin elementtejä kolme kappaletta, jotka sovitettiin yhteen.
Ai miksi maalattu pinta sisäänpäin? No, koska minä en halunnut punaista kompostia. Punaisessa ei mitään vikaa, mutta jos minä haluan pihalle väriläiskän niin ei se ainakaan komposti tule olemaan... Olisi aivan eri asia jos meidän talomme olisi myös punainen!!!
Eli taas turvauduin tervaan. Minä niin tykkään sen tuoksusta....


Kompostin pohjalle leikkelin metalliverkkoa. Muovitettua tässä tapauksessa. Ettei myyrät luule kompostia uudeksi vapaa-ajan asunnokseen.


Näyttää paljon paremmalta, eikös ;D
Tämän viereen tulee vielä se vanha, muovinen komposti (ainakin toistaiseksi). Ja sitten jää seurattavaksi miten tuo vieressä oleva kukkapenkki kiertyy tuohon ympärille. Ei se kasvimaakaan niin kaukana ole..


Alakuvassa näkyy tyhjennysaukko. Neljä alinta lautaa on mullan poistoluukkua. Mies laittoi tuollaisen lukkosysteemin. Ihan pelittää :)


Kahvaa tai ripaa en kompostin kanteen halunnut. Enkä sitä saanutkaan :) Sain lipan, josta on helppo työntää kansi auki. Väliin tulee sitten kapula, joka pitää luukun raollaan, jollei halua sitä kokonaan auki.


Olen NIIIIN tyytyväinen!
Komposti tuli melkein täyteen ja aines oli jo lähes maatunutta. Ripottelin silti kerroksittain kanankakkaa ja kastelin koko kompostin perusteellisesti. Keväällä luvassa möhevää multaa?


♪♫♪♪♫♪

Viime keväänä saimme kerrostalon ikkunarempasta ikkunoita, joista tehtiin minun oma puuhamaa. Ikkunoita jäi vielä ja mies keksi, että laitetaan ne grillikatokseen. Jei!


Tässä on kaide, jonka mies katokseen värkkäsi. Siihen ei tullut koskaan laitettua (tai se oli, irtosi ja käytettiin muualla...) kunnon tukipuuta alas, joten kaide ikäänkuin "valahti" keskeltä.. Eli tähän ikkunat :)


Nyt on kovaa (siitä on kuhmu todisteena) puuta ylhäällä ja alhaalla. Välissäkin...
Tätä tehdessä ideoitiin, että laitamme hylly-/pöytätason ikkunoiden eteen. Ja sen voisi tehdä käyttäen hyväksi laatan- ja kaakelinpalasia, joita on kertynyt vajaan. Ja sisälle, ikkunoiden väliin ripustetaan peltinen vesisäiliö hanalla ja sen alle jo onkin alumiinivati olemassa.


Jipii.. Lisää ikkunoita pestäväksi.
Pikkasen tästä on edistytty, mutta laitan kuvia lisää myöhemmin. Joskus on hyvä pysyä kameroineen poikessa... Jutellaan vaikka vaihteeksi suihkulähteestä ;D

♫♪♪♫♫♪

Siinä olikin työmaata ihan tympääntymiseen asti!! Se "ihan varovaisesti lämmitin vielä kuumailmapuhaltimella.." menikin sitten niin, että varovaisesti tein sinne reijän.. taas.
Yritin sitten laiskuuttani paikkailla huopaa kirkkaalla silikonilla. Asettelin kiveä kivenpäälle ja truuttasin silikonia lisää. Eihän siitä tullut yhtikäs mitään! Aina kun laitoin lähteen toimimaan, niin vedenpinta alkoi laskea.
Ärrinpurrin ja karvaiset perskurkkanat sentään!! Kehtuutti niin vietävästi alkaa mesomaan taas mokoman kanssa, mutta aukihan se oli otettava.
Eli nostin koko saavin ylös (ei käy ihan tostanoin vaan. Ensin vedet, vesipullo, satamiljoonaakiloa kiveä...!!!) ja avokin ystävällisellä avustuksella leikkasin sulatetun reunan saavista poijes.

Sitten miettimään.. Tuloksena oli että lähdetään kaupoille. Ensin löytyi tehokas liima, mutta allasmuovia tai -kumia ei löytynyt. Onneksi kävin isän juttusilla ennen kuin lähdin seuraavaan kauppaan. Säästin ainakin euroja, jollen melkoisesti hermojakin. Sain nimittäin isältäni auton sisäkumin!!!!!! Sisäkumi oli aivan loistava ratkaisu. Nyt harmittaa kun en ottanut kuvia, mutta olin silloin niin äkäpäissäni, ettei kamera käynyt mielessäkään ;D
Eli leikkasin kumista reilun neljäsosan irti. Halkaisin sen sisäsaumasta ja aukaisin. Toisen pään liimasin saaviin sisäpuolelle. Otin varman päälle ja laitoin yöksi puristimet ja kiviä painoksi.
Seuraavana aamuna laitoin saavin koloonsa ja aloin tekemään kaikkea päinvastaisessa järjestyksessä.


Olin edellisestä kerrasta fiksumpana tehnyt mullasta ja hiekasta kumin alle kourun, joten kumi asettui suht kivuttomasti. Noita laskoksia vain ei saanut pois, joten kasasin niihin koristesoraa ja pikkukiviä. Lähteelle tuli myös uusi asukki.


Ihan vähän minä samalla laajensin suihkulähteen ympäristöä. Kurjenmiekkaa sain avopilta ja reissusta tartui mukaan myös kivikkokasveja, jotka istutin tuohon etualalle. Ja ei ole hajuakaan mitä ovat! Katsellaan keväällä mitä tupsahtaa..
Alkaa näyttää jo aika rehevältä kuunliljojen ansiosta :)


♪♪♫♪♫♫

 Ja sitten huminalangasta


Naruja on viriteltynä ylläkuvattuun tapaan useampaan kohteeseen. Oli paljon helpompaa kuin verkkojen laitto. Ja eihän nuo nyt mitään kamalan näköisiäkään ole..
Ehtivät vaan linnunpirulaiset naruttamaan minua. Hoksasin kyllä, että raakileet on pensaissa, mutta jotenkin kuvittelin, ettei räklät niistä piittaa. Ja vihreät marjat! Tulipa kiire narujen pingoittamiseen kun huomasin nylpittyjä terttuja. Perkule!
Naru pitää todellakin ääntä. Mies kuvasi sitä osuvasti pulun kujerrukseksi. Miksiköhän se on linnuista ym. rusakoista ärsyttävä..? Kovalla tuulella ääni on kuin raivostunut pululauma. Kuin heittäisi torilla keksipaketin keskelle puluparvea..
Arvaako kukaan mitä biisiä olen viime aikoina lauleskellut? 


 ♪♪♫♫♪♪♪♫


Ja vielä  kasvihuonekuulumisia :)


Pensastomaatteja istuttelin. Ei tarvitse tukea, eikä saa nyppiä varkaita.


Kasvihuonekurkkuja yläkuvassa ja alakuvassa munakoiso. Kaikki ovat kuvissa juuri istutettuja. Nyt ovat ehtineet nauttia avarammasta astiasta ja rehoittavat kiitettävästi. Palaamme kasvihuoneelle taas..



Kasvimaatakin möyhensin. Punasipulit ja kukkaset on istuteltu. Peiton alla köynnöstävä kesäkurpitsa ja riveissä hernettä ja papua. Yrttejä, kurpitsaa, papua... tulossa vielä kasvihuoneesta kasvimaalle.
Pensaat molemmissa kasvihuoneen kulmissa ovat herukkapensaita. Olen muutaman vuoden niitä kasvatellut ja leikellyt tarkoituksena tehdä niistä runkomarjapensaita. Syksyllä tai keväällä laitan taas muutaman oksan poikki, jolloin latva alkaa haaroittua. Rungosta karsin kaikki oksat ja sivuhaarat pois.


 

2 kommenttia:

  1. Olipas kiva postaus.
    Meillä ei räksät ole ollenkaan kiinnostuneita marjoista??? Ensimmäisenä keväänä, kun muutimme tähän ja näin räksien määrän, ajattelin, että nuo eivät kyllä jätä yhtään marjoja puskiin. Pihapiirissämme elelee tänäkin vuonna kymmeniä räksiä ja useammat poikaset tekevät kesässä. Mutta vitsi piilee siinä, että ne muuttaa jonnekin pois, kun marjat alkaa kypsyä ja raakileisiin eivät koske ollenkaan. Olen pohtinut syytä tähän ja tullut siihen tulokseen, että marjapensaidemme hieman varjoinen sijainti saa ne kypsymään viikon kaksi myöhemmin kuin "muilla". Eli räksät varmaan muuttavat muiden puskien perässä muualle ennen kuin meidän pihan puskat kypsyvät. Mitään muuta syytä en ole keksinyt... Meillä siis on joka vuosi jäänyt marjoja puskiin pilaantumaankin, kun en vain ole kaikkia saanut pomittua...
    Yksi hyvä keino muuten lintujen hätistämiseen esim. terassikatoksista (toimii varmaan muuallakin) on viritellä heiluvia ja kimaltelevia juttuja roikkumaan. Jos CD-levyt ei ihan sovi oman puutarhan ilmeeseen, niin itse olen askarrellut rautalangasta, paljeteista ja kristalleista "himmeleitä". Pitäisi tehdä uusia, kun vähitellen ne paljetit menettävät kiiltonsa...

    VastaaPoista
  2. Kiitos.
    Voi, ja meillä syödään marjat jo raakana. Mutta nyt näyttäisi, että langat tepsii. Ei kylläkään passaa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Ettei tipahda räklän nokkaan..
    Minä olen noita kimaltaviakin juttuja koetellut, mutta ne mokomat oppii pian, ettei niistä ole vaaraa :( Tuo kristallihimmeli kyllä kuulostaa hyvältä. Rautalankaa ja kristalleja, nam!
    Muutoinkin on olo kuin Hitchcockin "Linnuista".. Valtava lokkiparvi käy iltaisin viereisen puistikon nurmella matobaarissa. Pois lähtiessä on hirmuinen pommitus meidän pihan yllä. Huoh, villi luonto...

    VastaaPoista