maanantai 1. elokuuta 2011

Punaisen Pallon Sankareita


Liput päätin hommata heti kun kuulin Sielun Veljien keikasta. Eikä yhtään harmittanut Mike Monroen esiintyminen samana päivänä.
Olen nimittäin ollut ihan pienestä tytöstä asti Hanoi Rocks fani. Olisikohan kaikki alkanut Suosikin julisteesta... Ihastelin fiksusti pukeutuneita pitkätukkia ja kun kuulin radiosta Lightning Bar Bluesin; ei siihen muuta tarvittu. Muistaakseni Oriental Beat-levy oli juuri ilmestynyt. Ostin sen c-kasettina (myöhemmin myös vinyylinä) ja aika pikapikaa kipitin hakemaan Bangkok Shocks, Saigon Shakesin. Osaan vieläkin ulkoa kaikki kappaleet :) . Muutkin levyt tuli ostettua ja hoilattua miljoonia kertoja. Hanoin musiikki on ollut elämässäni niin monessa mukana, että väkisinkin useimmista biiseistä tulee monenlaisia muistoja..


Miken Sensory Overdrive rokkaa kuin hirvi!

Sax idolini




Keikka oli hieno. Iloinen ja energinen. Uusia ja vanhoja biisejä sopivasti. Ja silmäniloa runsain mitoin...
Ihanaa, että Sam ja Mike jatkavat keikkailua ja musiikin tekemistä!! Silkkaa rock´n rollia! Fun, fun, fun!!


Illalla Sielun Veljet. Eturivi yleisömeren takana ei jaksanut kiinnostaa. Ennenvanhaan ;) tarvittiin Siekkareiden keikalla paljon tilaa ympärille ja arvelin ettei se jalka nytkään paikallaan pysy. Ja oikeassa olin. Vanha jaksoi koko keikan. Tosin slovarit olivat ehkä tervetulleempia kuin kukkeassa nuoruudessa..
Nuorna tyttönä tuli kierreltyä Siekkareiden keikoilla suht aktiivisesti. Peukalo heilui matkustellessa ja pienen matkaa pääsi jopa artistien bussissa. Riitti siinä pienellä ihmisellä katseltavaa. Matkustellessa ja keikkaillessa sattui ja tapahtui :)

Tunnelma keikalla oli yhtä vahva kuin aina!! Ja viimeistään Säkenöivän Voiman  alkaessa koko Joensuu oli maagisen usvan verhoama. Vain aikakoneen avulla olisin voinut saada nautinnollisemman Siekkarikeikan - ehkä? 20 vuotta näkyy kaikissa ja niin sen pitääkin. Typerää olisi jollei...
Kylliksi en pysty keikkaa hehkuttamaan, joten lopetan tyystin... Myöskin siitä syystä etten erityisemmin tahdo toisten mielipiteitä keikan hyvyydesta/huonoudesta, koska nämä on niitä omanpäänsisäisiäjuttuja! Jokainen kokee musiikin omalla tavallaan..
Netistä kyllä löytyy Ilosaarirockin omat (ja muuten hienot) sivut, joilla paljon juttua Siekkareista. Googlettamalla saa myös mm. biisilistat  sekä useita  keikkaraportteja kivoine kuvineen. Eli kaksi viimeistä kuvaa on kopsattu, kuvaaja Jaana Lehtonen.


Minä nautin Ismo Alangon verbaalisuudesta, mutta varsinkin keikalla rytmi vie mennessään... Ja kyllä se vie lenkkeillessäkin kipukynnyksen yli. Siksipä Mike ja Ismo ovat top 10 personal trainereissani kärkijoukkoa.


Olipa päivä! Nämä ihmiset ovat vaikuttaneet elämääni musiikillaan enemmän kuin esimerkiksi kamalasti mainostettu ensirakkaus. Joka mielestäni on aivan ylimainostettua ja yliromantisoitua ja yli-ihannoitua.. Volumet kaakkoon ja biisi soimaan, kyllä siinä teinirakkaus kalpenee ;D

HUDA HUDA

Kuurot oppii kuulemaan
Sokeet oppii näkemään
Mykät oppii puhumaan
Ja rammat kävelemään

Huda huda!
Huda huda huda huda huda huda!

Sä et tarvii taloa
Sä et tarvii autoa
Sun ei tarvii peiton alla
Imee namua

Mitään Jumalaa
Sun ei tarvii rukoilla
Ei oo muuta jumalaa
Kuin Huda Huda

Hakkaa kitaraa
Hakkaa kovempaa
Sitä jengi haluaa
Ja sitä se saa

-Tuomari Nurmio






3 kommenttia:

  1. Oi, minä pidän em musasta!!!terveisin romulyyli-riitta

    VastaaPoista
  2. Näin Mike Monroen bändin Foo fightersin lämppärinä 26.6.11 ja ihastuin uuteen musaan(myös vanha hanoi-fani)ja levy piti käydä ostamassa.Foo fighters oli nimenomaan halunnut Miken bändin lämppäriksi!!!!Hyviä kuvia! Sielun veljethän on myös legenda...harmi etten päässyt katsomaan!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, Miken soolot on kolahtanut myös täällä :) Ja positiivinen lavaenergia oli voimauttavaa.

    VastaaPoista