Lähestyin kangaspuita varovasti takaa. Kuitenkin hieman viistosti, etteivät ne säikähtäisi ja potkaisisi.. Saatikka purisi! Helpotuksesta huokaillen pääsin kangaspuiden eteen ilman suurempia vaurioita. Miten ISO käsityövempele.. Aaaah...
Yhdessä kangaspuussa oli valmiiksi luotuna kauniin vihreät villalangat. Ne vetivät puoleensa sietämättömällä tavalla..
Ja kun tein alkusolmuja päätin, että otan kangaspuuta luhasta. Jospa homma sopisi minun pirtaani ;)
(Luha on se millä "jyskytetään" ja pirta on siinä kiinni oleva metallinen osa, jonka väleistä loimilangat pujoitetaan.)
Ompa näppärän näköiset alkusolmut..
Neljä polkusta käytössä. Eli nuo polkuset nostavat niisiä (niidet ovat lankalenkkejä, joiden läpi loimilangat pujotellaan) tietyssä järjestyksessä ja näin muodostuu tietynlainen kuvio. Tietty...
Väreiksi valitsin kolme vihreän sävyä, joita vuorottelen kuvassa näkyvällä tavalla.
Homma on mukavaa, suorastaan koukuttavaa. Ihanaa nähdä työnsä jälki! Vaikka se tietysti voisi olla hieman tasaisempaakin, mutta annan itselleni armoa.... Tässä työssä ei muuten "jyskytetä" tai "paukuteta" puita, vaan vedetään lanka tyynen rauhallisesti toisten lankojen seuraan. Niin, että lankoja on 4 kpl / cm.
Kyllä on helppoa aloittaa homma kun loimet on valmiina! Itse pääsen oppimaan loimien asettelua työn puolesta -mitä mielenkiinnolla odotan- mutta jos haluaa tehdä itselleen tietynlaisen /-värisen maton tms. niin eikun Käsityökeskukseen "jyskyttämään". Saa kangaspuut lähtövalmiina ja kartan mukaan..
Vinkkinä: ei kannata aloittaa shaalin tekoa kun on sata muuta hommaa rästissä. Ainoa mikä tässä ärsyttää on se etten ehdi puiden ääreen tarpeeksi usein. Tunti silloin, toinen tällöin.. Käsialakin olisi varmasti tasaisempaa jos kertalouskutuksella (..seliseli...) pääsisi tekemään.
Mutta kun aurinko paistaa (no, ei ainakaan sada) on mentävä pihaa tasoittamaan (plääh..), kiviä pyörittelemään (huh!) ja kukkapenkkejä muokkaamaan.
Vielä muutama rupeama ja shaali alkaa olla likipitäen sopivan pituinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti