Sopimus Oppisopimuksesta..

.. allekirjoitettiin tänään!!!!
Helmikuun seitsämäs alkaa kaksi vuotta kestävä taival, jota kirjaan (toivottavasti) ahkeraan myös tänne (Tunnisteena oppintie). Lähinnä itselleni oppimateriaaliksi ja oppimisen tukemiseksi. Toki iloitsen jos sepustuksistani on jollekkin hyötyä. Ja kaikki huomiot ja kommentit ovat tervetulleita!!

Aloitan siis oppisopimuskouluttautumisen käsityökeskus Pumpuliinassa. Kouluttajana toimii Ylä-Savon ammattiopisto. Minusta "tulee isona" virikeohjaaja. Artesaanikoulutusta hieman räätälöiden.
Olin viime perjantaina tutustumassa työpaikkaan ja paikkakuntaan. Vaikuttaa erittäin lupaavalta ja mielenkiintoiselta. Haastetta antaa noin 100 km:n työmatka / päivä. Mutta haasteet on tehty voitettaviksi ja asennoituminen auttaa.. Kun on niin monta vuotta haaveillut tästä asiasta, niin pidempikin matka olisi ollut sulateltavissa.

Tänään käytiin läpi työpaikan tarpeita ja myös mitä minun pitäisi oppia saadakseni paperit kouraan kahden vuoden kuluttua. Hmmm... Monta uutta kädentaitoa, tekniikkaa, materiaalia, valokuvausta... Keskimäärin neljä päivää kuukaudessa opintoja koululla, muuten työskentelen ja opiskelen työpaikalla. Ja saan palkkaa. Arvaattekos, että olin loppumetreille asti varma jotta jostain suunnasta menee pieleen.... Että ei voi asiat näin sujua... Tänään olen työn lomassa huokaillut varsinaisesti mitään mistään tajuamatta. Ihan hirrrrrween sekasin.. Taitais olla tähän kohtaan sopiva hokema. Ja ei haittaa... :D Okei.. hysteriaa?

Jos hieman taustoja:
Eli aikaisempaa kokemusta virikeohjauksesta minulla hieman on. Olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa. Vedin pienryhmää, jonka päivittäisiä toimintoja suunnittelin. Siinä ohessa myös pienimuotoista tuotesuunnittelua. Mietin heille sopivaa askarrusta, mitä pystyisi laittamaan myyntiin. Me myös ulkoilimme, pelasimme ja harrastimme muuta mukavaa.
Tämä työ oli ajoittain raskasta, mutta siitä huolimatta se antoi enemmän kuin otti. Olin murheen murtama kun jouduin jättämään ryhmän, johon olin tutustunut parin vuoden aikana jo melkoisen hyvin. Oppinut, niinsanotusti kaikki metkut ;) Ja mikä tärkeintä; he tunsivat minut ja tiesivät mitä päivältä odottaa.
Työharjoittelijana olen ollut myös vanhusten ja lasten viriketoiminnassa. Ja nykyisessä työssäni olen mm. avustajana lasten käsityökoulussa.
Kuten aikaisemmin mainitsin; koulutuksen saaminen on ollut monen, monen vuoden ajan toiveena ja haaveena. Perheellisenä ja asuntovelallisena en ole voinut harkita varsinaista koulunkäyntiä. Myöskin omaehtoiseen koulutukseen sain työvoimatoimistosta tyrmäyksen. He eivät tue kouluttautumista tälle alalle, koska (päättävän virkailijan mielestä) tälle alalle ei löydy töitä. Minä (luonnollisesti) olen tyystin eri mieltä. Uskon, että tulevaisuudessa virkistystoiminnan arvostus nousee ja mm. tulevat eläkeläiset haluavat harrastaa entistä enemmän.. Voisin paasata tästä maailman tappiin, mutta säästetään jotain seuraaviin sepustuksiin!!

Niin.. Kirjoituksen punainen lanka joskus karkailee, mutta HuuHaaMaassa se on sallittua...
Siis... Kädentaidot, tai ainakin käsillä tekeminen, on verissä. Tai jossain kromosomissa tai dna:ssa.. Kun ihminen ei voi olla tekemättä tai ajattelematta askarruksia niin pakko sen on olla luonnehäiriö. Jota sitten olen apinan raivolla pyrkinyt toteuttamaan.
Olen omatoimisesti ja muutamia kädentaitokursseja käymällä tutustunut erilaisiin materiaaleihin ja työskentelytapoihin.
Kävin myös Startti yrittäjäksi - kurssin. Lienee jokaisen käsitöitä harrastavan unelma saada tehdä harrastusta ammatikseen. No, tehtiin laskelmat ja hoksattiin, että pelkästään käsitöitä myymällä ei elä. Ja ne tilatkin puuttuu :/ Ajatuksena oli myydä kierrätysmateriaaleista tehtyjä tuotteita ym. ekosuodattimen läpäissyttä tuotetta.. Mutta, mutta... Siihen oheen pitää saada muutakin, jotta yritys pystyy maksamaan laskunsa. Eli mappi öötä ei kaivettu esille. Siltoja ei ole poltettu. Ovia ei suljettu.

Laitan tähän ensimmäiseen opintien sepustukseen omakuvani. Tästä kuvasta on vierähtänyt toistakymmentä vuotta. Jollei jopa neljännesvuosisata... 8o
Kuvan ottamisen aikaan olin töissä valokuvausliikkeessä. Minusta piti tulla valokuvaaja/valokuvan valmistaja. Mutta ei tullut, ei.. Liikkeen omistaja, Tapio Tikka, pyysi minua muutamaan kuvaan. Hän osallistui kuvilla kilpailuun ja voitti kultaa. En voi sitä omaksi ansiokseni lukea, mutta onhan sillä kiva kerskua ;) Palkkioksi sain itselle kaikki kuvat.
Koetan näitäkin sepustuksia kuvittaa. Jollei ole ajankohtaista rekvisiittaa niin mietin laittavani kuvia vanhoista tuherruksista.. Katsotaan mitä löydän ja mitä ilkeän laittaa!
Jatkan opintiellä. Aika näyttänee kuinka mutkaista tai tasaista matkasta tulee.