torstai 21. huhtikuuta 2011

Voi rusakko minkä teki..

Joskus on eläinrakkaus kovasti koetuksella, kun vastaan tulee rusakoiden ja fasaanien puuhailuja. No, eihän ne ilkeyttään.. Pitäähän niidenkin rassujen mahtua.. Mutta oliko pakko kuopsuttaa minun kasvimaata ja jyrsiä minun omenapuuta?!?! Huoh..


Huomasin kyllä talvella lumihangessa rusakon jäljet. Tuli kiire tehrä jottai.. Yritin "hajustaa" puita viemällä ympärille kahvin- ja teenporoja, harjoista keräsin hiuksia, joita kiinnittelin oksiin. Ripustelimpa vielä muutaman heijastimenkin. Vaan eipä hyödyttänyt lumihangessa porkkaaminen; keväällä paljastui makumatka.. Kummasti vieressä oleva kääpiöivä omenapuu ei ollut maistunut, vain Sariola kelpasi!?
Alaoksat on syöty ympäriinsä, mutta rungosta vain toiselta puolen. Pieni toivonkipinä sentään! Sain neuvon ostaa haavanhoitoainetta (ja muumilaastaria ;D ), joten kipinkipin kauppaan.


Sieltä  löytyi Malusan, Haavanhoitoaine. "Keinotekoinen kuori kaikille hedelmä- ja koristepuille.." Eikä ole aavistustakaan mitä ko. aine sisältää. Ei löytynyt minkäänlaista selvitystä purkista. Lukee kyllä, että on vaaraton "mehiläisille ja muille hyötyläisille." :) Ja olihan tuo näppärä käyttää purkissa olevan siveltimen ansiosta. Koukkua en heti tajunnut, mutta kait sekin on kätevä jos joutuu kiipeilemään isojen puiden kimpussa leikkausjälkiä laastaroimassa...?


Tuossa on nyt lääpsitty kerros laastaria. Ajattelin laittaa toisen kerroksen, kunhan ensimmäinen on kuivunut. Alimmat oksat leikkasin kokonaan pois. Eipä sitten voi kuin toivoa parasta ja antaa puuraukalle aimo-annos hevonkukkua.
Ensi talvelle täytyy kehittää sellaiset runkosuojat, että rusakot ei pääse nakertelemaan. Tai tikahtuvat nauruun kun näkevät viritykseni... Nytkin suojat olivat toki paikoillaan, mutta koska lunta tuli ihan kohtalaisesti, niin tarjonta kohtasi kysynnän.

5 kommenttia:

  1. Jaa'ah, sait melkoisen sydärin heti kevään alkutuimaan. Mielenkiintoinen viritys tuo haavalaastari, pitääpä laittaa korvan taakse tulevaa tarvetta varten. Kiitos mukavasta kirjoituksesta.:)

    VastaaPoista
  2. pitääpä laittaa mieleen tuo haavalaastari, tosin mökillämme luovuimme viimein ajatuksesta saada omia omenoita...
    pari talvea sitten antonovkan kuorella oli herkuteltu niin pahoin, ettei toivoa ollut. jos poistan tuhmat sanat isännän kommenteista ei jäljelle jää kuin; ristiturpa...teit velaksi... tai jotakin sen suuntaista.
    toivotaan, että tuo laastari auttaa ja puusi virkoaa. Jää koko kesä aikaa pohtia sitä nauruhermoja kutkuttavaa suojauskonstia.

    VastaaPoista
  3. :D Isännän fiilikset tuntuu hyvin tutuilta..

    Mukavaa, "pitsit sekaisin", kun olet eksynyt lueskelemaan ja kommentoimaan :)

    VastaaPoista
  4. Hei! Löysin blogisi kun etsin tietoa rusakon syömän omenapuun ensiavusta. Toimiko sinulla tuo Malusan? Eli siis selvisikö puu saamastaan traumasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! ja tervetuloa lukemaan :)
      Omenapuu pelastui. Kuori ei tosin ollut syöty rungon ympäri, mutta toiselta puolen aika pahasti. Melkoiset jäljet jäi, mutta on kyllä ihan pätevä puu ;)

      Poista