sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Mutinus ravelinii

Tällä tarinalla on haiseva alku ja vähän loppukin...
Muutama vuosi sitten kummastelin karmivaa hajua tonttimme nurkalla sijaitsevan peltivajan tienoolla. Miljoona kärpästä pörräili nurkilla extaasissa. Haju on todellakin niin ällöttävä, että kuvittelin löytäväni jonkun siilin tai linnunraadon puskista. Eipä löytynyt. Löytyi sieniä. Tai en silloin tiennyt niiden olevan sieniä.
Muutama viikko sitten ystäväni löysi Puistopökkösienen myös omilta tiluksiltaan ja hän sai selvitettyä tuon irstaan hattivatin nimen. Puutarhassani on harvinaisuus, jota ilman olisin pärjännyt kyllä ihan hyvin..

Olen heitellyt sieniä ja ympäröivää maata pois, sekä kastellut maata kiehuvalla vedellä. Ei vain tunnu tepsivän. Hunnigolle jäänyttä penkkiä raikotessani törmäsin sieniin taas. Hajua ei ollut vielä, koska kannon ympärillä oli enimmäkseen "munia" ja vain yksi kokonainen sieni. Ällöööööööääääää...
Ennen poisviskelyä napsin muutaman kuvan. Varsinaisen sienen sain katkipoikki lapiolla sohiessani.. Keskimmäisessä kuvassa on munasta noussut harmaa... alku :p Sitten tuo harmaa ikään kuin repeää ja se punainen työntyy esiin. Alakuvassa limaiset munat.







Tuolla kannon juurellahan se näkyy... Tätä penkkiä siivoilin ja löysin myös tuon köynnöstävän kasvin. Paljon mahdollista, että olen sen joskus sinne istuttanut. On vaan päässyt unohtumaan.. Jos joku tietää kasvin nimen niin eikun kommenttia, kiitos :) Humalaa yritin tuossa joskus kasvattaa peltiseinän peitoksi, mutta se ei menestynyt :( Tuon kasvin kieputin rautalangan avulla seipääseen kiinni.  

Edit. Sain viestin, että kasvin nimi on punakoiso. (Kiitos tunnistajalle!) On myrkyllinen vaikkakin sukua mm. perunalle, munakoisolle, paprikalle, tupakalle.... Ja nuo kauniin heleänvihreät marjat ovat ilmeisesti raakoja. Muuttuvat oranssin kautta punaisiksi.


Kukka ei ole kaksinen, mutta marjat ovat todella kauniita.


Tuonne penkkiin takimmaiseksi istuttelin vielä jotenkin, jostain kukkapenkkeihini levinnyttä vuohenkelloa. Joka on kaunis, mutta leviää ihan liikaa. Tuonne saa levittäytyä, muualta koetan nyppiä pois..
Ja vuohenkellon kaveriksi ihanalle tuoksuvaa suopayrttiä. Sekin on kova levittäytymaan sinne minne ei tarvitsisi, mutta en raski siitä luopua sen ihanan tuoksun vuoksi. Siksipä olen ajatellut sijoittaa sitä sellaisiin paikkoihin missä sekin voi rauhassa levittäytyä ympäriinsä. Tyhmänä laitoin sen samaan penkkiin tarha-alpin kanssa ja nyt ne kaksi hukuttavat allensa muut...


.. eli tässä tapauksessa liljani. Edessä kukkivat ihanasti keltaiset ja sitten väri vaihtuu valkoiseksi, jonka jälkeen tulee tummanpunaiset ja vaaleanpunaiset. Montun toiselta puolen kuvattuna :) 
Raikkoan suopayrttiä ja alpia taka-alalle. Eteen jää liljojen kanssa vain siperianunikot. Ovat yksi lemppareistani. Kukkivat koko kesän ahkerasti eivätkä vaadi kummoisia viihtyäkseen!

Että tällainen välipäivä vallihautojen katveessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti