Näytön paikka

Aihe: Kulttuurin soveltaminen käsityöhön

Tehtävä: Suunnittele ja valmista tuote kulttuurihistorian pohjalta

-Käytä ja sovella tietoa eri aikakausien tuotteista, ympäristöstä, niiden tyypillisestä sekä nykypäivän ilmiöistä

-Käytä ammattialan perinteisiä ja nykyisiä työmenetelmiä ja työtapoja

-Noudata kestävän kehityksen mukaisia työ- ja toimintatapoja

-Käytä perinteisiä, nykypäivän ja/tai muiden kulttuurien materiaaleja ja yhdistele niitä uudella tavalla

-Ideoi ja toteuta toimivia ja innovatiivisia ratkaisuja ja sitoudu työhön arvoperustan mukaisesti.


Tuossa oli tehtävä ja päässä surina. Ajatusta olin pyöritellyt päässäni jo aikaisemmin.
Perinteiseksi tekniikaksi valitsin neulakinnastekniikan. Syystä että en ole sitä koskaan aikaisemmin tehnyt ja aina on kiva kun pystyy opettelemaan jotain uutta.
Lisämateriaaliksi löytyi huopakukkasista jäänyttä värikästä huopatilkkua (kierrätys/kestävä kehitys), langaksi 100% villaa eli värikäs Puro. Nykypäivän materiaalina ajattelin heijastinkangasta tai -lankaa..

Työkiireiden takia homma jäi aika viime tippaan. Alussa kinnasneula meinasi lennellä päin seiniä ja vaihtua virkkuukoukkuun.
Istahdin kotona tietokoneen ääreen ja aloin tutkimaan asiaa. Lueskelin historiikkia ja löysin muutaman erinomaisen sivuston. Esimerkiksi tämä neulakintaat.fi oli isona apuna. Myös käspaikan kautta löytyi paljon hyödyllistä.
Neulakintaat.fi sivun kautta päädyin Taalainmaan pistoon. Ensinnäkin pinta on kaunis, tiivis ja pisto on helppo! Tai ainakin kun sen on oppinut...

Kuvassa ensimmäinen kelvollinen harjoituslappunen.. 

Jossain vaiheessa ohjaajani ideoi, että jos tekisin patalapun (työpaikalle tulee patalappunäyttely). Pyörittelin ajatusta kuten myös harjoituslappusta ja huopaa enkä saanut niitä kulkemaan millään tavalla päässäni synkkaan. 

Kovinkin lennokkaita ideoita kävi päässäni, mutta kun tuotteen olisi valmistuttava kahden päivän aikana niin se rajoitti hieman. Kinnaspistojen tekeminen ei ole hirmuisen nopeaa.. 

Näin sitten netissä kuvan kauniista neulakintaista. Pyöreäkärkiset ja sievät. Päätin sitten alkaa kokeilemaan.

Aikaa kului ennen kuin harjoituslapasissa oltiin peukutusvaiheessa!!! Ja harjoituslapaset olivat aika pienet, eli lopulliseen työhön lisäsin silmukoita. Mutta hyvää rutiinia ja oppia sain näitä tehdessä.

Otin kintaat taas viikonlopuksi kotiin ja mietin koristelua. Pyörittelin, katselin läheltä ja kaukaa.. Tein kokeilun, johon en ollut tyytyväinen. Pyörittelin ja katselin taas..
Sitten lueskelin lappusia ja mietin mikä elementti puuttu. Jos lähtisi sitä kautta pyörittelemään ajatusta eteenpäin.
Muut kulttuurit!! Heijastimen halusin lapaseen itsepäisesti, joten siitä en luopunut.
Intialaisiin vaatteisiin on koristekirjailtu pieniä peilinpalasia (vai mitä muovinpaloja lie..).. ja itselläkin jokunen vaate ja laukku. Allright.. Sillä mentiin!!

Tämä kuva näyttöpäivältä. Päivä nro 2 ja hartiajumi tässä vaiheessa melkoinen. Kuitenkin toinen lapanen valmis, toisesta puuttui enää peukalo ja koristeet.

Eli aloin lapasen kärjestä. Neulasin aloitussilmukkaan 15 silmukkaa. Seuraavalla kierroksella tuplasin silmukat (30). Seuraavalla lisäsin 5 (35) ja sitä seuraavalla vielä 5 (40). Näin sain koon sopivaksi omaan käteen. Eli on pienehkö, naisen tai lapsen käteen sopiva.
Tämän jälkeen suoraa peukalonhankaan. Tein silmukoita 10 kpl ja kiinnitin silmukkaketjun kuudenteen silmukkaan (44). Jonka jälkeen taas suoraa ranteeseen saakka. Lopetin lapasen tekemällä hörpellyksen.. Eli joka neljänteen silmukkaan neulasin neljä silmukkaa samaan. Perusvirkkausta.. ;)

Peukussa tehdään aloitussilmukka ja kaveriksi kerätään aukon silmukat, joita pistellään kunnes peukku on sopivan pituinen. Sitten laitoin neulan kaikkien silmukoiden läpi ja päättelin. Peukun toisella kerroksella tein muutamia kavennuksia.

Huopapalat kuvioin ensin heijastinkangaspalalla ja -langalla. Tämän jälkeen liitin ne kirjontapistoilla lapaseen.

Jos arvioin lopputulemaa niin olen tyytyväinen. Sain aikaiseksi työn jonka takana voin seistä ja sanoa tehneen parhaani. En osaa huitaista asenteella "kunhan menee läpi". Läpi menemisellä ei ole mitään merkitystä jollen itse tunne tehneeni oikein. Ja myös oppineeni sitä mitä tässä tehtävässä on ollut tarkoitus oppia.

Voin ylpeänä ja iloisena todeta, että sain arvosanaksi kaikista osioista K3, eli keskiarvona sama K3.
Ei siis jäänyt mitään hampaankoloon ja voin alkaa miettiä seuraavia koitoksia. Nyt onkin silkkaa koulun käyntiä ja työtä. Loput näytöt jäänee seuraavalle, eli viimeiselle, lukuvuodelle. Kyllä! Tällä viikolla tuli vuosi täyteen oppisopimusta ja toinen mokoma jäljellä.
Tavallaan olen tyytyväinen, että tänä keväänä ei ole näyttöjä enää. Toisaalta harmittaa, että niitä jäi viimeiselle vuodelle niin monta. Saadaan toki tehtyä muutamat niin, että yhdistämme jotain näyttöjä samaan. Minun luonteella tulevasta vuodesta tulee raskas ;) Mutta kyllä tämä loppuun viedään reippain mielin. Ja olenhan minä näyttöjen suhteen jo konkari ;D...
Ja kun lomapäivätkin on jo alkaneet kulkea normaaliin tapaan, niin tälle vuodelle saa paremmin myös lepoa työn ja opiskelun lomaan!! Ensimmäisen vuoden rankkuuden suurin syy oli liki vuoden työ- ja kouluputki vain viikon lomalla. Lähinnä työmatkat ja sitä myöten pitkät päivät ovat niitä energiavoroja. Mutta onneksi on äänikirjat! Työmatkojen pelastajat!!!