Omapäinen kissani Mimo elää nyt vain muistoissamme. Ja sielläpä hän onkin yhä sukkelaliikkeinen kärpästen ja hiusrenksujen metsästäjä. Tuolinjalkojen vaanija ja hurjan sängynpohjan kuuluisa kesyttäjä.
18 vuoden jälkeen kissojen ajatukset ovat yhä arvoitus. Hitaat katseet kulman takaa tai pöydän alta pysäytti joskus miettimään myös omaa olemista. Marmatus märistä tassuista tai tyhjästä ruokakupista piti emännän ruodussa.. Vaikka hermot meinasi välillä paukkua iltamyöhään aloitetulla hiekkalaatikon järjestelyllä. Ensin hiekat oikeaan ylänurkkaan, sitten alavasempaan.. Eihyvä!! Vasemmalle ja ylös ne kuuluu... vai olisiko oikea ylänurkka kuitenkin se paras..
Iso on ikävä.
Mitä isompi sydän, sulla ja Mimolla, sitä isompi ikävä.
VastaaPoistaMukana.
Voi Mimo ressukka!
VastaaPoistaManna edellä sanoi hyvin tuossa, mitä isompi sydän, sitä isompi ikävä. Alkaa itkettää ,lähden pois.
-seijastiina-